Ei rekisteröity aluksi, mutta ei luovuta: miten kaksi nuorta tšekkiläistä rakensi opiskelijavetoisen eurooppalaisen kampanjan suuren ideansa ympärille

Entä jos Euroopalla olisi julkisen palvelun sosiaalinen verkosto, joka perustuisi samankaltaisiin periaatteisiin kuin julkisen palvelun media? Auttaisiko tämä estämään valeuutisten leviämistä, ihmisten jäämistä informaatiokupliin ja algoritmien jatkuvaa yrittämistä myydä meille ideoita – ja asioita – joita emme ehkä halua emmekä tarvitse?

Tämä on eurooppalaisen kansalaisaloitteen European Public Social Network taustalla oleva kysymys.  Sen järjestäjät František Tichý ja Lukáš Mikulecký esittivät itsenäisesti samanlaisen ajatuksen: Sosiaalisesta mediasta on tullut olennainen osa julkista elämää, mutta alustat, joilla suuri osa julkisesta elämästä nykyään tapahtuu, ovat suurelta osin kaupallisten etujen ohjaamia.

Heidän ehdotuksensa perustuu eri puolilla Eurooppaa tuttuun malliin: julkisen palvelun tiedotusvälineet. Ajatuksena ei ole luoda EU:n valvomaa sosiaalista verkostoa vaan riippumaton, julkisesti suuntautunut vaihtoehto, jonka ensisijaisena tarkoituksena olisi viestintä ja tiedonsaanti sen sijaan, että maksimoitaisiin sitoutuminen ja voitto.

Ja tämä erottelu on tärkeää järjestäjille. Ne tukevat pyrkimyksiä säännellä olemassa olevia alustoja, torjua disinformaatiota ja tehdä verkkoympäristöstä turvallisempi. Ne väittävät kuitenkin, että sääntelyllä ei yksin voida ratkaista ongelmaa, joka perustuu alustojen taustalla olevaan liiketoimintamalliin.

Františekille tämän päivän alustojen liiketoimintamalli on ongelman ytimessä:

”Vaikka sääntöjä olisi sata, sosiaalisten verkostojen ensisijaisena tavoitteena olisi edelleen voitto. Haluaisimme luoda ympäristön, jonka ensisijaisena tavoitteena ei ole voitto vaan paluu alkuperäiseen periaatteeseen.”

Lukáš lähestyy samaa asiaa toisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa faktantarkistus ja sääntely ovat tärkeitä, mutta niissä käsitellään suurelta osin järjestelmän seurauksia:

”Jos vain jatkamme disinformaation havaitsemista, puolustamme pohjimmiltaan vain itseämme, ja siksi meidän on muutettava tätä, jotta voimme luoda vaihtoehdon, joka toimii eri tavalla itse järjestelmän tasolla.”

Hyvä idea ei riitä: kun komissio pyytää harkitsemaan uudelleen

Ennen kuin Lukáš ja František alkoivat miettiä miljoonan allekirjoituksen keräämistä, he saivat ensimmäisen käytännön oppitunnin idean muuntamisesta eurooppalaiseksi kansalaisaloitteeksi.

Kun ne toimittivat eurooppalaisen julkisen sosiaalisen verkoston ensimmäisen kerran rekisteröitäväksi joulukuussa 2025, Euroopan komissio havaitsi yhden perustavanlaatuisen ongelman: alkuperäisessä muodossaan aloitteessa ei itse asiassa pyydetty komissiota ehdottamaan EU:n säädöstä.

• Tutustu rekisteröinnin edellytyksiin täällä.
• Lisätietoa aloitteen laatimisesta:  oikeudelliset vaatimukset ja käytännön neuvonta
• Etkö vieläkään ole varma? Kysy asiantuntijalta.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aloite olisi hylätty. Rekisteröintiprosessin tässä vaiheessa järjestäjillä oli mahdollisuus tarkistaa ehdotustaan komission arvioinnin perusteella, säilyttää alkuperäinen versio tai peruuttaa se. 

He päättivät pysyä ajatuksessa ja tarkistaa tekstiä.

Lukáš muistuttaa, että

”Komissio odotti meidän olevan täsmällisempiä, eikä tekstissämme mainittu sitä riittävän selkeästi, jotta komissio olisi voinut tulkita sitä tällä tavalla. Meidän oli siis muokattava sitä uudelleen.”

Tämän jälkeen järjestäjät toivat juridista asiantuntemusta useista eri suunnista. He kuulivat tiedeyhteisön asiantuntijoita erityisesti EU:n lainsäädännön alalla ja keskustelivat muotoilusta Euroopan komission entisen varapuheenjohtajan Věra Jourován kanssa.

He käyttivät myös kansalaisaloitefoorumin ilmaista Ask an Expert -palvelua. Tämä oli erityisen tärkeää aloitteelle, joka Františekin mukaan on tähän mennessä toiminut ilman ulkoista rahoitusta.

”Jos et ole asianajaja, on hyvä tutustua oikeudellisiin näkökohtiin.”
 

”Alun perin meitä oli vain kaksi.” Joukkueessa on nyt noin 45 henkilöä.

Toinen haaste oli aivan yhtä tärkeä. Eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on tultava eurooppalainen paitsi siinä käsitellyssä asiassa. Se tarvitsee ihmisiä ja tukea kaikissa jäsenvaltioissa.

Eurooppalainen julkinen sosiaalinen verkosto ei käynnistynyt suuren eurooppalaisen organisaation tukemana hankkeena. Tšekissä oli aluksi vain kaksi ihmistä.

Lukáš sanoo:

”Alussa oli vain me kaksi, minä ja František, ja aloitimme pääasiassa yliopistoverkostojen kautta.”

He etsivät yhteyksiä yliopistoista, kollegoista ja henkilöistä, joilla on kokemusta Erasmus-ohjelmasta ja muista kansainvälisistä ohjelmista. Ja he eivät etsineet vain ihmisiä virallisesti täydentämään järjestäjäryhmää, vaan kaikkia, jotka tunsivat voimakkaasti asiaa.

Tämän prosessin myötä alkuperäisestä parista kasvoi vähitellen noin 45 hengen ryhmä 11:stä EU:n jäsenvaltiosta. Tiimi etsii edelleen uusia jäseniä ja muita, jotka ovat halukkaita auttamaan aloitteen levittämisessä.

Františekille on tärkeää, että he ovat kaikki vapaaehtoisia:

”He ovat ihmisiä, jotka työskentelevät tämän asian parissa ilman palkkaa, koska he pitävät sitä tärkeänä periaatteena, kuten mekin, ja päättivät tukea sitä.”

Heidän kokemuksensa osoittavat yhden mahdollisen tavan muuttaa yhdessä jäsenvaltiossa alun perin syntynyt ajatus eurooppalaiseksi hankkeeksi: Sen sijaan, että alettaisiin etsiä suuria instituutioita, aloitetaan ihmisistä, jotka voivat vähitellen avata uusia verkostoja ja uusia maita.

45 vapaaehtoista ei riitä. Heistä on tultava tiimi

Vapaaehtoisten määrän kasvaessa nousi esiin toinen kysymys: Miten koordinoit kymmeniä ihmisiä eri maissa ja muutat idean tukemisen toimivaksi eurooppalaiseksi kampanjaksi?

Tiimi jakaantui työryhmiin, jotka käsittelivät muun muassa PR:ää, IT:tä, tapahtumia ja HR:ää. Näiden rinnalle kehitetään maakohtaista rakennetta, joka auttaa koordinoimaan allekirjoitusten keräämistä.

František selittää, miten he jakavat työn:

”Jaamme työn niin, että kaikki tekevät sitä, mitä ymmärtävät parhaiten ja mistä myös nauttivat. Ihmiset valitsivat mieltymystensä ja taitojensa perusteella, mihin joukkueisiin he liittyivät.”

Lukášille vapaaehtoistyön ei pitäisi olla yksisuuntainen suhde. Kampanjan työstämisen pitäisi myös antaa ihmisille vastineeksi jotain:

”Yritämme varmistaa, että meihin liittyvät ihmiset voivat myös ottaa siitä jotain pois ja että näin suuren eurooppalaisen hankkeen parissa työskenteleminen voi antaa heille vastineeksi energiaa, jota he käyttävät siihen.”

Miten he aikovat kerätä miljoona allekirjoitusta?

Niiden kehitteillä olevassa strategiassa on kolme pääpilaria.

Ensimmäinen on yliopistot ja opiskelijaverkostot – sama ympäristö, joka on jo auttanut niitä muodostamaan eurooppalaisen tiimin. He aikovat lähestyä yliopistoja, opiskelijajärjestöjä ja opiskelijoita itse, jotka voivat auttaa levittämään aloitetta edelleen.

He tarkastelevat myös, mitä he voivat oppia muista eurooppalaisista kansalaisaloitteista. František viittaa Stop Destroying Videogames -aloitteeseen, joka oli vahvasti läsnä Tšekissä ja kasvoi pienestä opiskelijavetoisesta vapaaehtoistyöstä eurooppalaiseksi kampanjaksi, joka keräsi yli miljoona allekirjoitusta.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Stop Destroying Videogames” viraalisuus – ja mitä siitä voi oppia

On olemassa ilmeisiä yhtäläisyyksiä. Molemmat alkoivat nuorista ja vapaaehtoisista eikä suurista vakiintuneista organisaatioista, ja molemmat käsittelevät nuoremmille sukupolville erityisen tärkeitä teknologiaan liittyviä kysymyksiä. Näiden kahden aloitteen ympärillä olevat yhteisöt ovat kuitenkin erilaisia. Stop Destroying Videogames pystyi mobilisoimaan olemassa olevan peliyhteisön, myös Discordin kautta. Euroopan julkisen sosiaalisen verkoston on löydettävä verkostot, jotka voivat toimia tässä roolissa omassa kampanjassaan.

Oppituntina ei ole kopioida toista menestyksekästä eurooppalaisen kansalaisaloitteen viestintäkanavaa vaan ymmärtää, miksi nämä kanavat toimivat, ja tunnistaa yhteisöt, joilla voi olla sama rooli eri syistä.

Toinen pilari on PR ja viestintä sosiaalisen median kautta. Tarkoituksena ei ole pelkästään edistää allekirjoituspyyntöä, vaan selittää, mitä järjestäjät pitävät nykyisen sosiaalisen median mallin ongelmina, ja kannustaa laajempaan julkiseen keskusteluun.

Lukáš selittää:

”Haluamme selittää ihmisille, mitkä ovat sosiaalisten verkostojen ongelmat, ja tämän pohjalta kannustaa ja tukea julkista keskustelua siitä, hyödyttävätkö nykyiset sosiaaliset verkostot todella yhteiskuntaa ja yksilöitä vai tarvitaanko niihin yleisesti erilaista lähestymistapaa.”

Kolmas pilari on tapahtumat ja lähikontaktit – keskustelut, tiedotuspisteet ja suunniteltu pieni konferenssi.

Sosiaalisen median käyttäminen sosiaalisen median muuttamiseen

Ja sitten on paradoksi, jota Euroopan julkinen sosiaalinen verkosto ei voi välttää.

Jos aloitteella halutaan vakuuttaa miljoona eurooppalaista siitä, että nykyinen sosiaalisen median malli tarvitsee vaihtoehdon, sen on ensin löydettävä nämä ihmiset.

Ja se tarkoittaa sitä, että se käyttää sosiaalisen median alustoja, joita se haluaa muuttaa.

František on tästä pragmaattinen: Vaikka sosiaalinen media on huolissaan siitä, miten nykyiset alustat toimivat, se on edelleen olennaisen tärkeä suurten ihmismäärien tavoittamiseksi.

”Nykyisissä sosiaalisissa verkostoissa pyrimme vakuuttamaan ihmiset siitä, että he eivät toimi hyvin. Se kuulostaa ristiriitaiselta, mutta uskon, että voimme osoittaa, että se voidaan tehdä.”

Tämä on heidän kampanjansa ytimessä oleva paradoksi – ja se tuo tarinan takaisin kysymykseen, jolla heidän aloitteensa alkoi.

Voivatko he käyttää järjestelmää, jota he haluavat muuttaa, rakentaakseen eurooppalaisen liikkeen vaihtoehtona?

Lukáš Mikuleckýllä, František Tichýllä ja heidän 45 vapaaehtoisellaan on nyt vuosi aikaa – ja miljoona allekirjoitusta – selvittää asia.

Saatat olla kiinnostunut lukemaan myös:

• Webinaarin yhteenveto ja tallenne: Eurooppalaisen kansalaisaloitteen käynnistämistä koskevien oikeudellisten vaatimusten ymmärtäminen 
• Eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta vastaavan tiimin kokoonpano
• Star-Pass-kansalaisaloitteen ensimmäinen vapaaehtoisstrategia