Kansalliset kansalaisaloitteet verrattuna eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin: suhteellisesti tarvitaan enemmän allekirjoituksia lyhyemmässä ajassa

Vaikka monet Euroopan unionin jäsenvaltiot sallivat kansalaisten osallistumisen lainsäädäntöprosessiin kansalaisaloitteiden kautta, yksikään niistä ei tarjoa tukea eurooppalaisten kansalaisaloitteiden järjestäjille, joita Euroopan komissio tarjoaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen foorumin kautta. Tämä on yksi tärkeimmistä havainnoista 14 jäsenvaltion kansallisten viranomaisten hiljattain tekemässä kyselyssä, joka koski niiden kansalaisaloitevälineiden sääntelyä ja käyttöä. 

Kansalliset kansalaisaloitteet edellyttävät yleensä enemmän allekirjoituksia ja antavat järjestäjille lyhyemmän ajan niiden keräämiseen kuin eurooppalaisten kansalaisaloitteiden onnistuneen allekirjoitusten keräämisen vähimmäismäärä ja aikataulu. 

Demokratia International -järjestön maalis-kesäkuussa 2023 toteuttaman kuulemisen tavoitteena oli kerätä parhaita käytäntöjä, jotka koskevat kansallisten ohjelmien laatimista koskevia aloitteita tai vastaavia vetoomusvälineitä, joihin liittyy allekirjoitusten keruuta kansallisella tasolla. Kuulemisessa pyrittiin erityisesti keräämään järjestäjille säännöt siitä, miten aloitteet on perustettava, järjestäjille tarjottavista tukipalveluista, aloitteeseen liittyvästä verkkoinfrastruktuurista, allekirjoitusten keruukynnyksistä ja siitä, onko allekirjoitusten kerääminen verkossa mahdollista, miten digitaalisia allekirjoituksia hallinnoidaan ja kuinka monta allekirjoittajaa kansallisten aloitteiden allekirjoittajia on kaikissa jäsenvaltioissa.

Vastauksia saatiin 13:lta niistä 18 maasta, joilla oli välineitä kansalaisten osallistumiseen: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Itävalta, Latvia, Liettua, Portugali, Puola, Slovenia, Suomi, Tanska ja Unkari.

Menettelyt

Kaikki 13 maata toimivat samalla tavalla kansalaisten välineitä koskevien menettelyjen ja eritelmien osalta.  Eurooppalaisen kansalaisaloitteen tapaan jotkin kansalliset viranomaiset edellyttävät järjestäjäryhmän perustamista. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen osalta tämä vaatimus koskee seitsemää EU:n kansalaista, jotka asuvat seitsemässä eri jäsenvaltiossa. Tutkimukseen sisältyneiden 13 maan vaatimukset vaihtelevat maittain. 

Esimerkiksi Puolassa tarvitaan 15 hengen lainsäädäntökomitea. Latviassa on oltava kymmenen äänioikeutetun kansalaisen ryhmä. Suomessa vaatimuksena on vähintään viiden äänioikeutetun kansalaisen ryhmä, jossa on yksi edustaja ja yksi varajäsen. Unkarissa käynnistetään kansanäänestys keräämällä 20–30 henkilön allekirjoitukset.  

Allekirjoitusten keräämisen osalta allekirjoitusten määrä ja allekirjoitusten keräämiseen varattu aika vaihtelevat hieman analysoiduissa maissa. Kansalaisaloitteen järjestäjien on kerättävä vähintään miljoona allekirjoitusta ja saavutettava vähimmäismäärä vähintään seitsemässä EU-maassa. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoituskynnykset prosentteina (yleisestä) väestöstä ovat alhaisemmat kuin vastaavien välineiden osalta useimmissa tässä tutkimuksessa mukana olleissa maissa. Esimerkiksi Bulgaria on ainoa maa, jolla ei ole kynnysarvoa aloitteen tekemiseen tarvittavien allekirjoitusten lukumäärälle. Verrattuna Latviaan, joka tarvitsee 10 prosenttia äänioikeutetusta väestöstä. Ks. kunkin maan erityisluvut jäljempänä olevassa kaaviossa. 

Allekirjoitusten keräämisen aikataulusta voidaan todeta, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoitusten keräämiseen varattu aika on huomattavasti pidempi kuin tämän kertomuksen vastaavissa kansallisissa välineissä. Kansalaisaloitteen järjestäjillä on 12 kuukautta (1 vuosi) aikaa kerätä vähintään miljoona allekirjoitusta. Alankomaissa ja Portugalissa ei ole kiinteää määräaikaa, ja Espanjassa määräaika on yhdeksän kuukautta. Ks. kunkin maan erityisluvut jäljempänä olevassa kaaviossa.

Allekirjoitusten keruu- ja keruujärjestelmät verkossa ja sen ulkopuolella

Alusta alkaen eurooppalainen kansalaisaloite tarjosi sekä allekirjoitusten keruuta verkossa (yksittäisten keruujärjestelmien kautta ja nyt yksinomaan keskitetyn keruujärjestelmän kautta) että verkon ulkopuolella (paperimuodossa) allekirjoitusten keruuta. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että Liettua, Alankomaat, Tanska, Latvia, Itävalta, Espanja, Slovenia, Suomi ja Portugali sallivat sekä verkossa että verkon ulkopuolisen (paperi)allekirjoituksen keräämisen, kun taas Bulgaria, Puola ja Unkari eivät salli tai tarjoa infrastruktuuria allekirjoitusten sähköistä keruuta varten. Slovakia puolestaan tarjoaa vain verkossa toteutettavan keruujärjestelmän, johon ei ole mahdollista kerätä allekirjoituksia paperimuodossa.

Niistä maista, joilla on mahdollisuus kerätä allekirjoituksia verkossa, ainoastaan Espanja ei tarjoa virallista keskitettyä järjestelmää. Alankomaissa, Latviassa, Portugalissa ja Suomessa sallitaan myös vaihtoehtoinen yksilöllinen järjestelmä, joka kunkin maan on hyväksyttävä keskitetyn järjestelmän rinnalla. Jotta järjestäjät voivat käyttää omaa keräysjärjestelmäään Suomessa, he tarvitsevat Suomen viestintäviraston todistuksen.  

Aloitteiden allekirjoittamista koskevat vaatimukset ovat pohjimmiltaan samat kuin kansalaisaloitetta koskevat vaatimukset. Allekirjoittajien on oltava äänikelpoisia, ja heidän on oltava vähintään 18-vuotiaita (lukuun ottamatta Latviaa ja Itävaltaa, joissa vetoomusten vähimmäisikä on 16 vuotta), ja heidän on ilmoitettava myös etu- ja sukunimi, osoite ja, maasta riippuen, henkilötunnus. Maissa, joissa käytetään vain paperiallekirjoituksia, vaaditaan aina omakätinen allekirjoitus. Tanskassa, Suomessa ja Itävallassa kansallisen sähköisen tunnistamisen käyttö on sallittua.

Tietoisuus

Kansalaisten tietoisuus kansalaisaloitteiden olemassaolosta vaihtelee huomattavasti maittain. Bulgarian, Liettuan, Alankomaiden ja Portugalin viranomaisten mukaan välineet eivät ole suosittuja ja niitä käytetään harvoin. Vastaavasti Slovakia ilmoitti, että väline on ”käytetty liian vähän”. Vain viisi maata: Latvia, Itävalta, Slovenia, Suomi ja Tanska ilmoittivat jonkinasteisesta onnistumisesta ja suhteellisen korkeasta käytöstä. Sloveniassa välineen käyttö on lisääntynyt erityisesti covid-19-pandemian jälkeen. Vuonna 2022 rekisteröityjä aloitteita oli 13, ja vuoden 2023 puoliväliin mennessä oli jo rekisteröity 12 uutta aloitetta. Latviassa on esitetty 46 aloitetta sen jälkeen, kun väline otettiin käyttöön. Tanskassa välineen viiden vuoden aikana asiaa koskevalla verkkosivustolla on julkaistu 1500 ehdotusta. Myös tietoisuus eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on lisääntynyt viimeisten 11 vuoden aikana. Vuodesta 2012 lähtien on rekisteröity 103 eurooppalaista kansalaisaloitetta. Tietoisuus näistä osallistavan demokratian välineistä liittyy suoraan niiden onnistumiseen. Kun yhä useammat kansalaiset saavat tietoa näistä välineistä, yhä useammat kansalaiset käynnistävät ja allekirjoittavat aloitteita. 

Kansallisten välineiden puutteellinen tuntemus liittyi usein viestintätoimien puutteeseen. Liettua oli tässä tutkimuksessa ainoa maa, jossa kansalaisaloitteen väline julkistettiin kansallisissa tiedotusvälineissä. Useimmissa tapauksissa vain hallituksen verkkosivustot raportoivat aloitteista tai antavat niille tietoa: Alankomaiden edustajainhuone, parlamentin verkkosivusto Tanskassa ja Unkarin kansallinen vaalitoimisto. Suomessa on laaja joukko hallituksen verkkosivustoja, joista yksi on Demokratia.fi on verkkosivusto, jota käytetään demokratiapalvelujen välittämiseen paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla. Espanjan osalta haastatellut kansalliset viranomaiset ilmoittivat, että ne eivät antaneet tai lisänneet tietoa välineestä. Näin ollen välineiden ”alikäyttö” voi näissä maissa johtua siitä, että välineestä ei viestitä riittävästi.

Tuki järjestäjille

Järjestäjille annettavan tuen osalta yksikään jäsenvaltio ei tarjoa kansallisen kansalaisaloitteen järjestäjille vastaavaa tukea kuin Euroopan komissio tarjoaa kansalaisaloitefoorumin kautta. Alankomaissa, Puolassa, Suomessa ja Latviassa tietoa kansallisesta kansalaisaloitteesta on saatavilla tai niitä pyydetään niiden hallituksen foorumilla. Missään tutkimuksen kohteena olleessa maassa ei kuitenkaan ole eurooppalaista kansalaisaloitefoorumia vastaavaa suoraa tukikeskusta. Bulgaria on ainoa maa, joka ilmoitti, että kansalaisjärjestöt tai ulkopuoliset toimijat antavat apua järjestäjille. 

Rahoituksen osalta useimmat maat eivät tarjoa järjestä järjestäjille rahoitusjärjestelyjä. Aloitteiden rahoitus saadaan pääasiassa ulkoisista lähteistä, kuten lahjoituksista. Joissakin tapauksissa on ilmoitettava lahjoitukset. Esimerkiksi Suomessa on ilmoitettava lahjoitukset, jotka ylittävät 1500 euroa lahjoittajaa kohti. Tämä vastaa eurooppalaista kansalaisaloitetta, jossa on ilmoitettava yli 500 euron tuki- tai rahoituslähteet. 

Tässä tutkimuksessa vain kaksi maata eroaa muista maista järjestäjien käytettävissä olevien rahoitusjärjestelyjen osalta: Espanja ja Itävalta. Itävalta on erityistapaus, jonka mukaan järjestäjien on maksettava maksu aloitteensa rekisteröimisestä (622 euroa rekisteröinnin osalta ja 2 799.50 euroa pyynnön hyväksymisen jälkeen). Jos aloite hyväksytään (allekirjoitusten keräämisen kynnysarvo jne.), kustannukset ovat viisinkertaiset eli noin 17000 euroa. Vastaavasti Espanja myöntää rahoitusta myös, jos aloite saapuu parlamenttiin, ja se voi nousta jopa 341000 euroon. Kaiken kaikkiaan kynnysarvo rahoituksen saamiselle jäsenvaltioilta, jotka tarjoavat sitä, on melko korkea.

Lisää: Moninaisuudessaan yhtenäinen: kansallisten viranomaisten keskuudessa tehty kysely osoittaa, että kansalaisaloitteiden suosiossa, oikeudellisessa asemassa ja vaikutuksissa on valtavia eroja EU:n jäsenvaltioissa