Miten glyfosaatin pysäyttäminen johti pieneen vallankumoukseen

Kansalaisaloite, jolla lopetetaan torjunta-aineiden EU-hyväksyntä salaisten toimialatutkimusten perusteella

Jotta eurooppalainen kansalaisaloite onnistuisi, ei riitä, että kerätään miljoona allekirjoitusta eri puolilta Eurooppaa. Siinä myös otetaan huomioon komissio, joka on halukas muuntamaan toivottavasti menestyneen eurooppalaisen kansalaisaloitteen vaatimukset lainsäädäntöehdotukseksi, ja parlamentti ja neuvosto, jotka ovat halukkaita hyväksymään kyseisen lainsäädäntöehdotuksen vesittämättä sitä. Kansalaisaloitteen järjestäjien on tärkeää seurata aktiivisesti aloittamansa lainsäädäntöprosessin kaikkia vaiheita. Esimerkkinä voidaan mainita eurooppalainen kansalaisaloite ”Stop Glyphosate” ja sen onnistuminen alan salaisten tutkimusten käytön lopettamisessa EU:n hyväksyntämenettelyistä alkaen.

Kuva – Stop Glyphosate -kansalaisaloitteen järjestäjät vierailevat Euroopan komissiossa syyskuussa 2017. Vasemmalta alkaen: Vytenis Andriukaitis (terveysasioista vastaava komission jäsen), Franziska Achterberg (Greenpeace), Martin Pigeon (Corporate Europe Observatory), Jorgo Riss (Greenpeace), Helmut Burtscher-Schaden (GLOBAL 2000 – FOE Austria), David Schwartz (WeMove) Angeliki Lyssimachou (Pesticide Action Network Europe), Mika Leandro (WeMove), Lisa Vickers (Avaaz) ja Frans Timmermans (komission varapuheenjohtaja).

Se on nyt kestänyt yli kolme vuotta, mutta muistan, että se oli eilen. Samana päivänä EU:n terveyskomissaari Vytenis Andriukaitis esitti lainsäädäntöehdotuksen teollisuustutkimusten salaisuuden lopettamiseksi. Tämä ehdotus oli virallinen vastaus eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen ”Stop Glyphosate”, johon minulla oli kunnia osallistua GLOBAL 2000 – Friends of the Earth, Itävalta -järjestön edustajana. Tällä kansalaisaloitteella olemme vaatineet maailman parhaan ja erittäin kiistanalaisen torjunta-aineen, rikkakasvien tappavan glyfosaatin, kieltämistä. Meiltä evättiin tämä. Tämän lainsäädäntöehdotuksen taustalla on kuitenkin vaatimus varmistaa, että torjunta-aineiden tieteellinen arviointi EU:n hyväksyntää varten perustuu ainoastaan julkaistuihin tutkimuksiin.

Istun Brysselissä pidetyssä kansalaisjärjestöjen tapaamisessa Wieniin, ja olen juuri alkanut tutkia lainsäädäntötekstiä, kun saksalainen toimittaja kutsui minut ja pyysin minua esittämään mielipiteeni ehdotuksesta. Koska olin tyytymätön lain tekstiin eikä ollut myöskään asianajaja, vastaukseni oli hieman varovainen, mutta silti melko myönteinen. Totesin, että jos kaikki toimialaa koskevat tutkimukset tosiasiallisesti julkistettaisiin automaattisesti kaikissa lupamenettelyissä (kuten komissio on ilmoittanut), tämä olisi vähintään pieni vallankumous. 

Tämä tapahtui huhtikuussa 2018. Tällä välin tämä pieni vallankumous on tosiasiallisesti tapahtunut: Maaliskuun 27. päivän 2021 jälkeen ei ole myönnetty lupaa elintarvikkeisiin liittyville tuotteille, kuten torjunta-aineille, lisäaineille, pakkausmateriaaleille tai muuntogeenisille organismeille, kaikkialla EU:ssa salaisten teollisuustutkimusten perusteella. Tämä on ajattelutavan muutos, ja siitä voi tulla maailmanlaajuinen käänteentekevä tekijä: Riippumattomat akateemiset tutkijat voivat ensimmäistä kertaa historiassa tarkastella niitä valmistajien tutkimuksia, joita teollisuus on käyttänyt vuosikymmenien ajan tuotteidensa turvallisuuden osoittamiseksi.

”On erittäin hyvä sanoa kansalaisaloitteen allekirjoittaneille yli miljoonalle eurooppalaiselle: allekirjoituksesi maksettu”

Teidän tuellamme pystyimme saamaan aikaan ratkaisevan tärkeitä lainsäädännöllisiä parannuksia EU:ssa. Parannukset, joilla on maailmanlaajuinen vaikutus. Kun tutkimus on julkaistu EU:ssa, se on kaikkialla.

Kolme ratkaisevaa menestystekijää

Taaksepäin tarkasteltuna otan huomioon kolme keskeistä tekijää, jotka mahdollistivat tämän onnistumisen: Ensinnäkin Euroopan kansalaiset, tiedotusvälineet ja kansalaisjärjestöt olivat edelleen erittäin kiinnostuneita glyfosaattikysymyksestä. Kiinnostuksen taustalla oli harvinainen julkinen rivi kahden kansainvälisen kansanterveyselimen eli Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) Kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksen (IARC) välillä.

”Väiteluu oli glyfosaatin karsinogeenisuus”.

IARC:n kokoamat syöpäasiantuntijat totesivat yksimielisesti, että aine on todennäköisesti ihmisille syöpää aiheuttava aine, kun taas EFSA ei luokitellut glyfosaattia mihinkään syöpäluokkaan (eikä edes ”epäilty syöpää aiheuttavaksi”). EU:n torjunta-ainelainsäädännön mukaan glyfosaatin tunnustaminen todennäköiseksi syöpää aiheuttavaksi aineeksi olisi edellyttänyt rikkakasvien torjunta-aineen kieltämistä. Tämä kiista, jota ei ole tähän päivään mennessä ratkaistu, on antanut kansalaisaloitteellemme tarvittavan alkutuulen, jotta miljoona allekirjoitusta voidaan kerätä alle viidessä kuukaudessa.

Toinen syy menestykselle oli se, että tämän kiistan seurauksena yhä useammat EU:n päätöksentekijät tunnustivat avoimuuskehotuksen järkeväksi ja viime kädessä välttämättömäksi parannuksiksi nykyiseen oikeudelliseen kehykseen. EU:n viranomaisille koitui niin paljon luottamusta siihen, että niiden glyfosaattia koskeva kartipeli perustui käytännöllisesti katsoen yksinomaan toimialatutkimuksiin, jotka pidettiin salassa, kun taas WHO:n syöpäluokitus oli tukeutunut vain julkaistuihin tieteellisiin tutkimuksiin.

”WHO:n luokitus oli näin ollen läpinäkyvä ja avoin tieteelliselle valvonnalle. EU:n karkea valtakirja ei ollut ”.

EU:n komissio oli tästä varsin tietoinen. Jo maaliskuussa 2016 terveyskomissaari Andriukaitis oli ilmoittanut lehdistötilaisuudessa, että hän halusi tarkistaa, oliko tutkimusten julkistamiseen liittyvä yleinen etu tärkeämpi kuin valmistajien intressi pitää ne salassa. Kun oli selvää, että vastaus oli ”kyllä”, hän käynnisti lainsäädäntöehdotuksen ja teki sen tunnetuksi Euroopan parlamentille, jäsenvaltioille ja puheenjohtajavaltio Itävallalle. Viimeksi mainittu antoi minulle Stop Glyphosate -kansalaisaloitteen itävaltalaisena edustajana yhteisen lehdistötilaisuuden komission jäsenen kanssa Wienissä. Näin pystyimme kiinnittämään huomiota tämän lainsäädäntöaloitteen merkitykseen ja neuvoston puheenjohtajavaltion Itävallan tärkeään rooliin sen täytäntöönpanossa jo kaksi kuukautta ennen puheenjohtajakauden alkua.

”Tällä avoimuuden lisäämisellä vastataan eurooppalaisten huolenaiheisiin”, totesi terveyskomissaari Andriukaitis Wienissä pidetyssä lehdistötilaisuudessa: ”Toivon, että laki voidaan hyväksyä ennen toukokuussa 2019 pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Tämä edellyttää Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden tukea. EU:n puheenjohtajavaltio Itävallalla voi olla tässä ratkaiseva rooli.”

Kolmas (ja mielestäni tärkein) tekijä oli se, että meillä – eli kansalaisaloitteen järjestäneillä kansalaisjärjestöillä – oli halukkuus, resurssit ja tarvittava asiantuntemus seurata ja tukea lainsäädäntöprosessia.

Miksi tämä oli niin tärkeää? Pian sen jälkeen, kun komission ehdotus avoimuudesta oli julkaistu, suuri teollisuus oli vahvasti vastahakoinen.

Alan peitelty toiminta avoimuuden torjumiseksi

Vaikka toimiala ei pystynyt korostamaan julkilausumissaan riittävästi sitä, miten tärkeää avoimuus oli heille, he kävivät kulissien takana toisenlaista peliä. Torjunta-aineiden valmistajien, elintarviketeollisuuden ja kemianteollisuuden kansainväliset järjestöt esittelivät Euroopan talouden kilpailuhaittoja, joilla on kielteisiä vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen. Neuvoston puheenjohtajavaltiolle osoitetuissa kannanotoissa ja kirjeissä teollisuuden edustajat vaativat vakavia muutoksia komission ehdotukseen. Esimerkiksi ehdotuksessa olevia selkeästi määriteltyjä ja tiukkoja luottamuksellisuutta koskevia kriteerejä olisi laajennettava, ja toisin kuin komissio aikoo, valmistajan tutkimuksia ei pitäisi julkaista kunkin lupamenettelyn alussa vaan vasta sen päättyessä. Toimialan ei myöskään pitäisi joutua todistamaan, että tietojen luovuttaminen viranomaisen toimesta vahingoittaisi sen kaupallisia etuja, vaan todistustaakka olisi oltava viranomaisella.

Oli selvää, että jos nämä toimialan muutokset onnistuisivat, avoimuuslainsäädännön tarkoitus muuttuisi päinvastaiseksi. He saivat kuitenkin ratkaisevan tukensa Euroopan parlamentin asiasta vastaavan ympäristövaliokunnan esittelijältä, saksalaiselta konservatiivilta Renate Sommerilta. Hän otti käytännöllisesti katsoen huomioon kaikki edellä mainitut teollisuudenalan vaatimukset ja sisällytti ne ehdotusluonnokseensa. Tämä tapahtui kesällä 2018.

Tässä pelin vaiheessa oli erittäin tervetullutta, että Client Earthin, joka on ympäristölainsäädäntöön erikoistunut kansalaisjärjestö, juristit ryhtyivät toimiin ja antoivat meille tukea. Yksityiskohtaisessa oikeudellisessa analyysissä he toivat esiin ne komission ehdotuksen vahvuudet, jotka olisi säilytettävä, ja yksilöivät samalla useita konkreettisia parannusmahdollisuuksia.

Pysäyttä glyfosaattiyksiköt uudelleen

Meille eurooppalaisen kansalaisaloitteen järjestäjät, Client Earthin oikeudellinen analyysi, arvostivat sen painoarvoa kullalla. Se muodosti perustan yhteiselle kannanotolle, jonka esitimme Stop Glyfosaatin puolesta lehdistötilaisuudessa Brysselissä 14. syyskuuta 2018. Siitä oli tarkoitus tulla vahvin väline, jolla torjutaan alan pyrkimyksiä vesittää avoimuutta koskeva ehdotus seuraavina kuukausina. Tämä tapahtui kirjeissä ja keskusteluissa Euroopan parlamentin jäsenten, jäsenvaltioiden edustajien, neuvoston puheenjohtajavaltion Itävallan ja EU:n komission kanssa.

Se, että pystyimme vakuuttamaan argumenteistamme, tuli näkyviin lokakuun 2018 puolivälissä, kun tuolloin jo pitkälle edennyt neuvoston neuvottelujen tila tuli näkyviin vuodon vuoksi.

”Se, mitä vuotaneista neuvoston asiakirjoista löysimme, oli parempi kuin kaikki, jota olisimme uskaltanut toivoa.”

Neuvosto oli vahvistanut komission ehdotuksen myönteisiä osia, poistanut aiemmat epäselvyydet ja turvannut nykyiset oikeudet saada ympäristötietoa. Neuvoston kannassa ei kuitenkaan otettu huomioon toimialan tarkistuksia, jotka olisivat heikentäneet avoimuutta koskevaa ehdotusta tunnustamisen lisäksi.

Näin ollen mahdollisuudet teollisten tutkimusten salassapidon varhaiseen lopettamiseen ovat parantuneet huomattavasti. Joitakin vakavia kompastuskiviä oli kuitenkin vielä kierrettävä, ja esteet oli poistettava seuraavan kuukauden aikana, ennen kuin terveyskomissaari Andriukaitis helmikuussa 2019 voisi antaa kaikille selväksi, että ”ensimmäisen kansalaisaloitteen tuloksena on sovittu lainsäädännöstä”. Nämä esteet tulivat jälleen Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan konservatiivisesta esittelijästä Renate Sommerista. Renate Sommer yritti siirtää ehdotuksen käsittelyaikataulun seuraavaan lainsäädäntökauteen sen jälkeen, kun oli käynyt selväksi, että komissio ja neuvosto eivät olleet tukeneet alan vesittymisyrityksiä. Tämän vuoksi olisi ollut epävarmaa, voisivatko vastavalittu parlamentti ja uusi komissio ottaa avoimuusaloitteen uudelleen käyttöön. Jos näin olisi ollut, tuotannonalalla olisi ollut siihen asti aikaa esittää toiveensa ratkaisevissa kohdissa painottaen sitä. On täysin ajateltavissa, että poliittisen mielipiteenmuodostusprosessi olisi suuntautunut toisenlaiseen suuntaan.

Näin ollen Renate Sommer kertoi 15. lokakuuta 2018 EU:n komission ja neuvoston yllätykselle POLITICO-uutisportaalille, että kaikki parlamentin ryhmät olivat sopineet, että avoimuutta koskevaa ehdotusta ei pitäisi enää saattaa päätökseen kuluvalla vaalikaudella. Hän onnistui tässä miltei menestyksessä. Tässä vaiheessa kävi kuitenkin ilmi neljännen menestystekijän merkitys: onne.

Tarvittava onne

Tämä onnellisuus varmisti, että meillä oli oikea paikka oikeaan aikaan, jotta pystyimme tunnistamaan panimot varhaisessa vaiheessa. Tilintarkastustuomioistuin otti yhteyttä muiden ryhmien varjoesittelijöihin ja totesi, että toisin kuin väitettiin, kaikki eivät olleet samaa mieltä aikataulusta poikkeamisesta. Komissio ja neuvosto eivät kumpikaan tehneet niin. Tämän seurauksena otettiin käyttöön monia viputekijöitä. Parlamentissa syttyi hinaaja, jossa seitsemän päivää ja myöhemmin vielä enemmän ryhmäkokouksia huipentui POLITICO-uutisportaaliin, jonka päälle oli merkitty 23. lokakuuta, että parlamentin ympäristövaliokunta teki U-käänteen takaisin alkuperäiseen aikatauluun.

Onne oli myös ratkaiseva tekijä useissa äänestyksissä, joissa säädöstekstin vesittyminen voitiin usein kumota vain muutaman äänen marginaalilla. Sen jälkeen, kun Renate Sommerin tarkistukset eivät saaneet enemmistöä ensimmäisessä täysistuntoäänestyksessä 11. joulukuuta, hän aloitti viimeisen yrityksen ”kielletä” asetusta, jota hän piti ”vaarallisena” EU:lle. Epätavallisena asiana hän pyysi täysistuntoa hylkäämään komission ehdotuksen kokonaisuudessaan.

Esittelijä Renate Sommer pyysi 11. joulukuuta 2018 täysistuntoa hylkäämään avoimuusehdotuksen kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen 244 Euroopan parlamentin jäsentä – joista useimmat edustivat Euroopan kansanpuoluetta – seurasi häntä ja äänesti lakiehdotusta vastaan, 60 muuta pidättyi äänestämästä, mutta 360 parlamentin jäsenen enemmistö äänesti avoimuutta koskevan ehdotuksen puolesta. Renate Sommer erosi.

Renate Sommerin eroaminen pohjusti tietä rakentavalle ja intensiiviselle kolmikantaneuvottelulle, joka alkoi tammikuun 2019 alussa ja saatiin onnistuneesti päätökseen helmikuussa.

Avoimuus – ennakkoehto mutta ei takeita luottamuksesta

Yksi EU:n komission tärkeimmistä syistä teollisuuden tutkimusten salassapidon lopettamiseen oli luottamuksen vahvistaminen EU:n lupajärjestelmää ja siihen osallistuvia instituutioita kohtaan. Kyllä, on totta, että avoimuus on luottamuksen edellytys. Se ei kuitenkaan missään tapauksessa takaa sitä. Viime kädessä luottamuksen kannalta ratkaisevaa on avoimuuden ansiosta näkyvän laadun laatu. Torjunta-aineiden lupamenettelyssä otetaan huomioon yhtäältä aiemmin salaisten teollisuustutkimusten tieteellinen laatu ja toisaalta viranomaisten suorittaman näiden tutkimusten arvioinnin laatu.

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) ja Euroopan kemikaalivirasto (EChA) hyväksyvät glyfosaatin uudelleen. Tämä on ensimmäinen menettely, joka toteutetaan uusien avoimuussääntöjen mukaisesti. Tämä johtuu siitä, että Glyphosate Renewal Group on paljastanut tutkimuksensa, mikä mahdollisti riippumattoman kolmannen osapuolen tieteellisen tutkimuksen. Tämä on äskettäin johtanut kriittisiin arvioihin teollisuuden genotoksisuustutkimusten tieteellisestä laadusta ja viranomaisen tarkkuudesta teollisuuden jyrsijöiden karsinogeenisuustutkimusten arvioinnissa (jälkimmäisten riippumaton arviointi oli mahdollistanut aiemmin yhteisöjen tuomioistuimen tuomion). Se, miten viranomaiset käsittelevät näitä riippumattomien tutkijoiden kriittisiä arvioita, ratkaisee, voiko Euroopan unioni palauttaa kansalaisten luottamuksen EU:n toimielimiin ja lupamenettelyihin. Glyfosaatti, joka käynnisti EU:n uuden avoimuusjärjestelmän, tulee myös kokeilemaan sen toimintaa.