The impact of the COVID-19 pandemic on the ECI implementation and future topics

Addressing the recent COVID-19 pandemic, the European Union has found its self in an unfamiliar form of crisis management. The actions that were executed by the EU member states lacked supervision and coordination; therefore, did not assure all commitments of the member states were well respected. We must construct consistent and binding procedures for all member states of the European Union, in case of such. It is essential to institute a common platform in order to avoid violations of human rights, notably focusing on cybersecurity and the right to privacy. This must be undergone with the aim to assure the security, personal data protection, and values the European Union stands for since its creation. It is fundamental to create a legislative tool that member states can refer to when assuring its citizen's rights and in case of breach will be penalized. In this context, we are addressing states that have declared an emergency situation defined by the Art. 5 of the Constitutional Act no. 227/2002 Coll; where the circumstances under which the state of emergency was declared were clearly unjustified, i.e. Slovakia. States are therefore acquiring exceptional rights over their population; that is to say, monitoring of its citizens residing within a given territory through telecommunications and private companies. As we do not have to further develop, this raises many questions concerning human rights in regard to European citizens. The measures must concern both private and professional activity, which is currently highly concentrated within the cyberspace. This concerns programs such as Zoom that are rapidly rising in popularity; even though, security professionals warn the lack of default settings as not safe. That is to state one example of many. Emphasizing the necessity to act, the European Union must be prepared to assure the security of its citizens while respecting human rights in case of the second wave of COVID-19 or any other possible pandemic.   

In theory the ECI would seem to be a wonderful way to encourage citizen participation, in that it enables a group of citizens to ask the European Commission to prepare a legislative proposal on a specific issue of interest to them. However, even before the COVID-19 pandemic, it received a lot of criticism.

Firstly, citizens have to invest a lot of time and effort in their projects, and there is very little prospect of a successful outcome. The figures show that although quite a lot of projects are accepted for registration, very few go on to have a legislative follow up by the European Commission. There is also a lack of transparency at the initial stage because the examination of the project takes place behind closed doors. Even when the project is successful and obtains one million signatures, the Commission is not obliged to take legislative action; in fact, there is no particular pressure on it produce legislation. The whole process is very slow and cumbersome and can take up to two years because of the various stages involved (the collection of signatures takes a year).

One improvement would be to simplify the collection of signatures so that it is quicker and less complicated to set up. Another measure, which has been proposed by Carnegie Europe, in order to put more pressure on the Commission to take action, would be hold hearings and debates in the national parliaments and the European Parliament at a much earlier stage in the procedure. This would also promote the ECI and publicise the very interesting projects that had been put forward but that the public was completely unaware of. Furthermore, given that coronavirus pandemic has impacted all sectors and made it more difficult to coordinate the preparation of a project, a special more flexible procedure should be put in place in crisis situations.

Under Article 1 of Regulation (EU) 2019/788 of the European Parliament and of the Council of 17 April 2019, on the European citizens' initiative, EU citizens are empowered to petition the European Commission to submit a legislative proposal on any EU-related matter, which they feel needs addressing. In order for an initiative to be admitted by the Commission, ECI organizers must obtain at minimum one million signatures (Article 3(1)(a) of Regulation (EU) 2019/788). 

With the current COVID-19 pandemic, however, it has become increasingly difficult (if not impossible) for ECI organizers to carry out their campaigns and obtain signatures on paper (Council of the EU, 2020). 

In an effort to remedy the situation, the European Commission has submitted a proposal in which it proposes, among other things, to extend the collection period by 6 months (ibid, 2020). 

In addition to the Commission's proposal, I would suggest that campaigning be carried out online. Concretely, ECI organizers could use social media platforms (such as Facebook, Instagram, Twitter, Youtube, etc.) along with video-conferences to promote their initiatives and discuss ideas. I would also suggest that the collection of signatures be conducted electronically (at least until the situation reverts back to "normal").

While this will in no way replace campaigning in person, it is the best viable option available in that it preserves citizens' right to freedom of expression.

That being said, the EU will have to remain vigilant. While digitalisation may have its perks (its rapid and efficient), it can also pose some issues such as misinformation, hacking, identity theft, etc., which could violate fundamental rights as enshrined in the European Declaration of Human Rights (1950).

Eurooppalainen kansalaisaloiteon Euroopan kansalaisille erinomainen tapa tuoda esiin huolenaiheensa ja keskustella heille tärkeistä aiheista. teoriassa se yhdistää ihmisiä tuomaan esiin tietyn aiheen ja voi riittävän allekirjoituksellaan kääntyä Euroopan komission puoleen jatkokehitystä varten. Viimeisimmän Covid-19-pandemian vuoksi on kuitenkin ollut paljon viivästyksiä ja esteitä, jotka ovat ”pysäyttäneet” tämän prosessin.

Monet toteavat, että eurooppalaista kansalaisaloitetta arvosteltiin kauan ennen pandemiaa. Esimerkiksi pitkälliset prosessit, avoimuuden puute ja jopa epävarmuus muutosten toteuttamisesta, kun lainsäädäntö saapuu Euroopan komissioon. Jo alkuvaiheet vaativat paljon aikaa ja työtä lainsäädännön laatimiseksi, ja lainsäädännön onnistumisaste on hyvin alhainen. Lisäksi allekirjoitusten odotusaika on vuosi, ja jäljellä olevat toimet voivat kestää vielä vuoden. Lainsäädännön tarkastelua tai siitä käytävää keskustelua ei myöskään julkisteta sen aikana, eikä se näin ollen tarjoa kansalaisille minkäänlaista avoimuutta. Kaikki nämä tärkeät kysymykset olivat esillä, minkä lisäksi niillä oli suuri vaikutus eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen ja sen foorumiin ennen pandemiaa. Näin ollen tilanne on vain huonontunut Covid-19:n jälkeen.

Ihmistenon ollut erittäin vaikeaa toteuttaa ohjelmiaan ja kyetä mahdollisesti panemaan täytäntöön EU:n lainsäädäntöä sekä lähes mahdotonta saada ääniä. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen 2.0 ansiosta on kuitenkin nyt helpompaa allekirjoittaa aloitteita verkossa vain hyvin harvoilla henkilötiedoilla. Suosittelen voimakkaasti verkkofoorumin kehittämistä koko prosessin alusta loppuun. Sen lisäksi, että luodaan vahva sosiaalinen media, joka on helposti kaikkien eurooppalaisten saatavilla. Kaikki pandemian esille tuomat kysymykset, erityisesti ihmisoikeudet ja ihmisten yksityisyys, olisi keskitettävä voimakkaasti tulevaan aikakauteen.

Jotta voisimme käsitellä Coronavirus -pandemian vaikutuksia eurooppalaisen kansalaisaloitteen täytäntöönpanoon ja esittää mielekkäitä kommentteja kollegojeni erinomaisista panoksista, olen päättänyt tarkastella sen lähimenneisyyttä.

Eurooppalainen kansalaisaloite edustaa käsitteellisesti sitä vertikaalisen integraation astetta päätöksenteossa, jota Euroopan unioni pyrkii lähestymään. Sitä pidetään ensimmäisenä valtioiden rajat ylittävänä osallistavan demokratian välineenä. Ainakin teoriassa eurooppalainen kansalaisaloite on osoitus siitä, että EU on onnistunut massiivisessa toiminnassaan, jossa se on yhdistänyt hallintoa mantereen laajuisesti säilyttäen ja edistäen samalla demokraattisia ja moniarvoisia arvoja. Käytännössä eurooppalainen kansalaisaloite on kuitenkin tähän mennessä ollut virstanpylväs aktivistien ja oppilaitosten kritiikkiä kohtaan. Euroopan parlamentin jäsenen György Schöpflinin (silloinen) haastattelu vuonna 2015 osoitti nämä turhautumiset erittäin onnekkaasti (https://www.youtube.com/watch?v=rYr3t9Yhrqk). ”Laiminlyönti saattaa olla hieman liian ankara”, Schöpflin sanoi haastattelussa, ”mutta se ei ole ollut menestys”. Tämä johtuu yleisesti rajoituksista, jotka on esitetty tätä lankaa koskevissa muissa kannanotoissa.

Paljon EU:n ja eurooppalaisen kansalaisaloitteen ansiota monet Schöpflinin ja aktivistien videossa ohjelmaan kohdistamat arvostelut otettiin huomioon eurooppalaisen kansalaisaloitteen foorumin laajassa uudistuksessa vuonna 2020. Eurooppalainen kansalaisaloite 2.0 käynnistettiin 1. tammikuuta 2020. Foorumiin sisällytettiin yksinkertaistettu rekisteröintimekanismi ja siihen sisällytettiin foorumi, jotta edistettäisiin kansalaisaloitetta koskevaa laajempaa sitoutumista ja keskustelua (muutokset rekisteröinnin & allekirjoitusten keruuvaiheisiin sekä mahdollinen muutos foorumin ohjaamassa aiheiden suuntauksessa). nämä muutokset saattavat olla uraauurtavia, joten niillä yritetään mitata tai määritellä, ovatko ne olleet tehokkaita niin pian niiden täytäntöönpanon jälkeen, mikä on haaste jo ennen kuin nykyinen kriisi otetaan huomioon. COVID-19-pandemian aiheuttamien olosuhteiden vuoksi EU ei ole myöskään kyennyt edistämään ja järjestämään tätä uutta foorumia toivotulla tavalla. (tämä käy ilmi 6. maaliskuuta 2020 pidetystä tapahtumasta, joka koski eurooppalaisen kansalaisaloitteen 2.0 päivittämistä ja jota on lykätty toistaiseksi; Https://citizens-initiative.europa.eu/conference-european-citizens-initiative-20-design-engage-impact_en)

Tämä herättää myös joitakin uusia kysymyksiä. Miten EU voi vauhdittaa uuden eurooppalaisen kansalaisaloitteen 2.0 täytäntöönpanoa ja hyväksymistä COVID-19-kokouksen jälkeisessä ilmastossa? Voiko EU sisällyttää joitakin muiden tässä yhteydessä (sosiaalisen verkoston kampanjointi ja allekirjoituskokoelmat jne.) tekemiä uudistusehdotuksia ”ECI 2.0” -hankkeeseen tai vastaavaan uudistusaloitteeseen lähitulevaisuudessa?

Vuoden 2020 alku oli monille meille ilo tapahtuma, joka täytti toivoa tulevalle vuosikymmenelle. Euroopan kansalaisten kannalta Wuhanin maakunnassa alkanut terveyskriisi ei ollut kovin huolestuttava, ennen kuin he joutuivat kohtaamaan todellisuutta ja mikä merkitys tällä terveyskriisillä oli. Tästä lähtien 2020 on luonteenomainen muoto Covid-19. EU-johtajat päättivät toukokuussa esittää ehdotuksen elvytyssuunnitelmaksi, jolla EU:n talousarviota lisätään lyhyellä aikavälillä 750 miljardilla eurolla, ja tarkistetuksi pitkän aikavälin talousarvioksi. Euroopan unionin toimet keskittyvät neljään eri painopistealueeseen: viruksen leviämisen rajoittaminen, hoitojen ja rokotteiden tutkimuksen osoittaminen, lääkinnällisten laitteiden saatavuuden varmistaminen ja työpaikkojen, yritysten ja lopulta talouden tukeminen. Entä kun ajatellaan eurooppalaista kansalaisaloitetta, meiltä on jo tilapäisesti evätty tietty liikkumisvapaus, vaikuttaako kriisi kielteisesti vaikuttavaan osallistavaan demokratiaan? Koska eurooppalainen kansalaisaloite on keskeinen osa Lissabonin sopimuksen osallistavaa demokratiaa koskevaa osiota, sen avulla EU:n kansalaiset voivat tunnistaa yhteisen aiheen ja vaatia toimia.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen peruspuitteet vahvistetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 11 artiklan 4 kohdassa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 artiklan 1 kohdassa, joissa määritellään menettelyjen ja edellytysten yleiset periaatteet. Vuonna 2020 komissio pyrki kehittämään eurooppalaista kansalaisaloitetta edelleen ja parantamaan menettelyn käytettävyyttä. Terveyskriisin vuoksi allekirjoitusten kerääminen vaikuttaa kuitenkin monimutkaiselta, samoin kuin hankkeen hyväksyminen, koska Euroopan unionilla on nykyiseen kriisiin liittyviä prioriteetteja. Vuoden 2020 aloitteella, jolla edistetään kansalaisaloitetta, pidennetään jo allekirjoitusten keräämistä kuudeksi kuukaudeksi, mutta tämä ei ehkä riitä, jos yhteydenpito on vähäistä. Digitaalisella aikakaudella meidän olisi kuitenkin hyödynnettävä saatavilla olevaa teknologiaa. Tämä lisäisi näkyvyyttä ja voisi lisätä prosessin avoimuutta sekä parantaa sen saavutettavuutta.

Tärkeä muutos, jonka Covid-19-strategia voisi saada aikaan, on eurooppalainen kansalaisaloite. Euroopan parlamentin ja neuvoston ehdotuksessa todetaan, että uusien aloitteiden on liityttävä Covid-19:n vaikutuksiin.

Vuodesta 2011 lähtien on hyväksytty vain neljä aloitetta, mikä osoittaa, että on tärkeää parantaa niiden saatavuutta.

COVID-19:llä on ollut valtava vaikutus EU:n ja maailman toimintaan, ja sillä on ollut vakava vaikutus ihmisoikeuksiin ja vapauteen. Koska viime kuukausien tapahtumat ovat olleet kielteisiä, se on myös auttanut meitä ymmärtämään, mitkä aiheet kaipaavat välitöntä huomiota. Eurooppalainen kansalaisaloite ja Euroopan unioni ovat keskittyneet suurimpaan osaan aiheista, joihin kuuluvat tärkeät aiheet, kuten ilmastonmuutos, mutta muut tärkeät aiheet, kuten yksityisyys, eivät ole ansaitseneet huomiota. Yksityisyyden suoja muuttui koko lukituksen ajan herkäksi aiheeksi, kun puhelujen seuranta ja suojaamattomat verkkokonferenssipuhelut otettiin käyttöön.

Monet Euroopan unionin jäsenvaltiot ja sen ulkopuolisetmaat ovat käyttäneet Covid-19:n torjuntaan sovellusseurantateknologiaa. jotkin maat ovat jopa jakaneet tietoja keskenään, kuten Amerikan yhdysvallat, joka on jakanut tietoja Saksan ja Italian kanssa. Keskustelu EU:n kansalaisten terveyden ja yksityisyyden varmistamisen välillä on pitkä ja monimutkainen keskustelu. Sisällytin tämän aiheen keskusteluun, koska se on esimerkki siitä, miten helposti yksityisiä tietoja, kuten sijaintia ja tiedonkeruuta, voidaan kerätä ja toimittaa. Lukitus paljasti yksityisyyden suojaan liittyvän ongelman jo kauan ennen Covid-19-kokousta monet hallitukset ja yksityiset yritykset ovat keränneet käyttäjätietoja, vaikka ne eivät piilota sitä, ne eivät nimenomaisesti ilmoita siitä. Merkittävin esimerkki, joka tunnettiin muutama kuukausi sitten mutta tuli esiin vasta hiljattain, on se, miten suosittu sovellus TikTok on kerännyt käyttäjän puhelintietoja ja välittänyt kaiken TikTokin luoneelle kiinalaiselle yritykselle.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteenkäsitettä ja aiheiden suuntauksia on muutettava. Muista tärkeistä aiheista, kuten ilmastonmuutoksesta, luopumatta kansalaisaloitteessa ja EU:ssa on ehdottomasti asetettava yksityisyyden suoja korkeammalle tasolle, sillä hitaasti mutta varmasti EU:n kansalaiset menettävät yhden tärkeimmistä ihmisoikeuksistaan, yksityisyytensä.

Eurooppalainen kansalaisaloite on väline, jonka avulla kansalaiset voivat vaikuttaa EU:n päätöksentekoon. Sitä pidetään ensimmäisenä valtioiden rajat ylittävänä osallistavan demokratian välineenä. Sen jälkeen kun aloite perustettiin vuonna 2011, vain neljä aloitetta on saanut vaaditun määrän allekirjoituksia (Right2Water, One of Us, Stop Vivisection ja Ban Glyphosate), ja vasta viimeisin aloite on saapunut parlamenttiin (2014) ja saattaa toteutua. Tämä osoittaa, kuinka vaikeaa ja epätodennäköistä on vaikuttaa EU:n politiikkaan.

Kuten pandemia on osoittanut, vahva ja yhtenäinen kansalaisyhteiskunta on kuitenkin entistä tarpeellisempi, ja eurooppalainen kansalaisaloite voi antaa siihen merkittävän panoksen. Miten eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta voi tulla väline, jota kaikki Euroopan kansalaiset käyttävät pyytääkseen apua Euroopan unionilta? Miten eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta voi tulla osallistava väline, jota sen on tarkoitus olla?  

Ehdotukseni on, että kansalaisaloitteesta tulisi tehdä näkyvämpi foorumi toteuttamalla sosiaalisessa mediassa kampanja, jotta ihmiset saisivat enemmän tietoa kansalaisaloitteesta. Minulla oli aikaa kuulla eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta. Mielestäni eurooppalainen kansalaisaloite olisi esitettävä sellaisena kuin se on: erinomainen väline kansainvälisen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen. Tätä olisi edistettävä sosiaalisen median foorumeilla (Facebook, Twitter, Youtube tai Instagram) ja jopa eri jäsenvaltioiden sanomalehdissä. Toinen keino tähän on kampanjoida EU:n toimielimissä, toimielimen työntekijöiden keskuudessa sekä yliopistoissa Brysselissä ja koko Euroopan unionissa.Eurooppalainen kansalaisaloite voisi myös luoda Youtube -kanavan, jossa voitaisiin selittää erilaisia aloitteita, joista keskustellaan tällä hetkellä. Tämä voi helpottaa allekirjoitusten keräämistä ja kansalaisten aktiivista osallistumista eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen.