Euroopan olisi oltava ennen kaikkea kansalaisten, ei vain valtioiden ja markkinoiden, unioni.

EU-johtajat saattavat ajatella, että EU:n kansalaiset ovat hyvin perillä demokraattisista välineistä, kuten eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, mutta todellisuus on yllättävän erilainen.

Eurooppa-päivänä julkaistussa YouGov-kyselyssä kävi ilmi, että vain 2,4 prosenttia EU:n kansalaisista neljässä kyselyssä tiesi, mikä eurooppalainen kansalaisaloite on ja mikä on.

Eumansin järjestämä YouGov-kysely, jota tukevat New Europeans, Citizens Take Over Europe ja monet muut kansalaisyhteiskunnan ryhmät.

Kansalaisaktivistit ovat aivan yhtä kaukana EU:n toimielimistä kuin Euroopan parlamentin jäsenet ja komission virkamiehet.

Pitäisikö tästä olla huolissaan ja mitä voimme tehdä sen suhteen? Miten kansalaiset voivat poistaa esteet, jotka haittaavat osallistavampaa lähestymistapaa politiikkaan?

Vastaukset riippuvat siitä, miten vakavasti suhtaudumme ajatukseen kansalaisten Euroopasta ja mitä termillä tarkoitetaan.

Kun EU:n toimielimet perustettiin ensimmäisen kerran, keskeisiä tekijöitä, jotka edistäisivät sitä, mitä Euroopassa tapahtuisi seuraavaksi, olivat valtiomiehet: esimerkiksi De Gasperi, Schuman, Spaak, Adenauer ja De Gaulle. Nämä perustajaisät, jotka olivat kaikki miehiä mainittuina päivinä, loivat sen, mitä olemme tulleet tunnetuiksi kansakuntien ja valtioiden Euroopana.

Euroopan kehityksen seuraavassa merkittävässä vaiheessa luotiin ”Eurooppa 2” eli markkinoiden ja rahan Eurooppa. Tässä vaiheessa, joka osui yhteen Euroopan yhtenäisasiakirjan allekirjoittamisen, Berliinin muurin murtumisen ja Maastrichtin sopimuksen kanssa, pankit ja yritykset olivat keskeisiä toimijoita, ja Eurooppaa mukautettiin vastaavasti.

Uudet eurooppalaiset juhlistavat 25 vuotta Maastrichtin sopimuksen voimaantulosta Maastrichtin yliopiston ja lääninhallituksen ”Maastricht-sukupolven” kanssa Limburgin lääninhallitusrakennuksessa Maastrichtissa 1. marraskuuta 2018

Totean, että olemme nyt ”Eurooppa 3” eli kansalaisten Eurooppa. Kyseessä on kansalaisyhteiskunnan, kaupunkien ja Euroopassa asuvien ihmisten Eurooppa, joka muodostaa eurooppalaisen maahanmuuttajayhteisön. Tähän sisällyttäisin EU:n pysyvät asukkaat, joilla ei ole EU:n jäsenvaltion passia mutta jotka ovat osa eurooppalaista yhteiskuntaa.

Eurooppa 1:n historiallinen saavutus on ollut Euroopan rauhan aikaansaaminen, kun taas Europe 2 -hanke on tuottanut vaurautta, vaikkakaan ei vielä kaikille. Europe 3:n tehtävänä on tehdä Euroopasta demokraattisempi, osallistavampi ja tasa-arvoisempi. Tämä on myös avain eurooppalaisen mallin häiriönsietokykyyn. Eurooppa ei ole vain valtioiden ja markkinoiden liitto. Se on ennen kaikkea kansalaisten liitto.

Kansalaisten Euroopassa meillä ei olisi sellaista vieraantumista ja vieraantumista, jota monet EU:n asukkaat tällä hetkellä kokevat, kun he ajattelevat EU:n toimielimiä. Demokraattiseen toimintaan osallistumisessa tapahtuisi merkittävä harppaus kaikilla päätöksenteon tasoilla sekä paikallis-, alue-, jäsenvaltio- ja unionitasolla.

Tämä on tärkeää, koska demokraattiset yhteiskunnat hallitsevat suostumustaan. Ilman legitiimiyttä Euroopan hallitustenvälisten ja ylikansallisten instituutioiden välinen herkkä tasapaino on jatkuvasti uhattuna.

Oikeistolaiset populistiset eurooppalaiset johtajat eivät mielestäni koskaan jättäisi jäsenvaltiotaan ”Eurooppa 1” – kansakuntien ja valtioiden Eurooppa – ulkopuolelle. Ketkä eivät kuitenkaan vetäytyisi eurosta, Schengenistä tai edes joistakin sisämarkkinoiden osa-alueista (Eurooppa 2 -strategia)?

Demokratia on haurasta, mutta nopeasti muuttuvassa maailmassa on toinen syy siihen, miksi kansalaisten Eurooppa on tärkeä. Yhdelläkään johtajalla ei ole monopolia sen suhteen, mikä oikea politiikka on – kansalaiset tuovat mukanaan uusia ideoita ja uusia poliittisia ratkaisuja, joita voidaan käyttää paremman ja vahvemman Euroopan luomiseksi. Meillä ei ole varaa jäädä käyttämättä tätä panosta.

Erinomainen esimerkki siitä, millaisia poliittisia muutoksia Euroopassa tarvitaan, on tällä hetkellä käynnissä olevat lukuisat eurooppalaiset kansalaisaloitteet sekä monet tai jopa useimmat aiemmista aloitteista, kuten oikeus veteen.

Sekä ilmastokriisi että covid-pandemia osoittavat, että tarvitaan rohkeita ja muutosvoimaisia sosiaalisia muutoksia, jotka voidaan saada liikkeelle vain alhaalta ylöspäin. Monet nykyisistä kansalaisaloitteista puhuvat siitä, mitä on tarpeen muuttaa Euroopassa elpymisen yhteydessä – yleinen perustulo, hiilivero, äänet kaikille liikkuville EU:n kansalaisille riippumatta siitä, missä he asuvat Euroopassa.

Euroopan elpymisohjelma, joka kaksinkertaistaa EU:n talousarvion seuraavien seitsemän vuoden aikana, on ennennäkemätön tilaisuus muuttaa Eurooppaa.

Miten voimme kuvitella, että nämä resurssit käytetään hyvin tai jopa huolellisesti, jos emme kuule kansalaisten ääntä?

Eurooppalaiset kansalaisaloitteet ovat myös erittäin hyvä esimerkki siitä, että kansalaiset ottavat vastuun toimielinten välisen kuilun umpeen kuromisesta. Aiemmin monet institutionaaliset sidosryhmät ovat kenties katsoneet, että kansalaisiin ei pidä luottaa – asenteen on muututtava ja se on muuttumassa.

Euroopan johtajat käynnistävät Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin, Euroopan parlamentti, Strasbourg, 9. toukokuuta 2021. Luotto: Euroopan unioni

Meidän on tunnustettava, että EU:n politiikkaan osallistuvat kansalaiset ovat yhtä ”etuoikeutettuja” kuin ne, jotka ovat tulleet EU:n toimielimiin. YouGov-kysely osoittaa, että kansalaiset tietävät hyvin vähän heidän käytettävissään olevista välineistä EU:n tulevaisuuden muovaamiseksi.

Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin käynnistämisen myötä on kerran sukupolvessa mahdollisuus korjata tämä ”huolinnan puute” ja palauttaa yhteys kansalaisiin.

Näin tapahtuu vain, jos kansalaiset ja kansalaisliikkeet tuovat Euroopan tulevaisuutta käsittelevän konferenssin aidon ruohonjuuritason harrastukseksi keskusteludemokratiassa.

Tällaisen osallistumisen palkinnon olisi oltava pysyvämpien mekanismien luominen kansalaisten osallistumista varten vaalien välillä. Euroopan kansalaisten entistä suurempi osallistaminen päätöksentekoon ei ole uhka, vaan se voi hyvinkin osoittautua sen hyväksikäytöksi.

60 vuotta sitten John F Kennedy sanoi: ”Ei mitä maasi voi tehdä – kysy, mitä voit tehdä oman maasi hyväksi”.

Aikanamme Euroopassa voimme sanoa seuraavaa: ”Mitä EU ei voi tehdä sinun hyväksi – kerro meille, mitä voit tehdä Euroopan hyväksi.”

Uusien eurooppalaisten toimintakehotus: Kysy, että EU voi tehdä sinun hyväksi – kerro meille, mitä voit tehdä Euroopan hyväksi

Jos haluat nähdä, mitä jotkut uusien eurooppalaisten jäsenet sanoivat kysyessään heille tätä kysymystä, napsauta tästä.

Mikä on vastaus tähän ajankohtaiseen kysymykseen?

Vastuuvapauslauseke: EU:n kansalaisaloitefoorumissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia. Ne eivät millään tapaa edustaEuroopan komission tai Euroopan unionin kantaa.