Kansalaiset vauhdittavat muutosta eurooppalaisessa demokraattisessa ympäristössä

”Eurooppalainen kansalaisaloite on kiistatta merkittävä ylpeä kansalaisten osallistumisen edistämisessä ja osallistavamman ja kansainvälisemmän Euroopan unionin rakentamisessa”, kirjoittaa italialainen opiskelija ja ammattilainen Paola Ladisa maisteriopiskelijana teosssaan ”Eurooppalainen kansalaisaloite: tie kohti kansainvälistä demokratiaa Euroopassa?”. ”Kuitenkin” hän jatkaa: ”– – on selvää, että haasteita on edelleen. Kansalaisten vähäinen innostus ja komission varovainen lähestymistapa eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevien pyyntöjen täysimääräiseen omaksumiseen herättävät epävarmuutta sen mahdollisuuksista toimia muutosvoimaisena katalysaattorina ylikansalliselle demokratialle Euroopassa.”

Tässä kansalaisaloitefoorumin artikkelissa Paola Ladisa esittää yhteenvedon tutkimuksensa tärkeimmistä perusteluista. (huomautus lukijalle: artikkelissa esitetään ainoastaan kirjoittajan näkemykset, eikä sen voida missään tapauksessa katsoa heijastavan komission näkemyksiä). 

EU:n monimutkaisen koneiston muutokset ja edistyminen johtuvat monimutkaisesta ja usein vetoavasta teknokraattisesta päätöksentekoprosessista. Tämä prosessi on kuitenkin käynyt läpi ja kokee edelleen asteittaista demokratisoitumista, joka suosii kansalaisyhteiskunnan ja Euroopan kansalaisten laajempaa osallistumista. Uraauurtava esimerkki tästä kehityksestä on eurooppalainen kansalaisaloite, joka on kansainvälisen demokratian väline, joka on ensimmäinen laatuaan Euroopan tasolla. Aloitteen ansiosta miljoona kansalaista vähintään seitsemästä eri jäsenvaltiosta voi ehdottaa Euroopan komissiolle lainsäädäntöaloitetta.

Olemmeko nähneet uuden kansalaislähtöisen hallinnon aikakauden Euroopan sydämessä? Tämän välineen potentiaalin ja toiminnan tarkastelu on osoittautunut houkuttelevaksi paitsi siksi, että se liittyy käynnissä oleviin keskusteluihin Euroopan unionin perusolemuksesta ja siihen parhaiten soveltuvasta demokraattisesta mallista, myös siksi, että se herättää ajatuksia kansalaisten mahdollisuuksista ja oikeuksista.

Euroopan demokraattinen palapeli: demokratian sopeuttaminen Euroopan ytimeen

Euroopan unionin jatkuva poliittinen kehitys edellyttää, että sen kansalaisten legitimiteetti vahvistuu. Näihin muuttuviin vaatimuksiin vastaamiseksi Lissabonin sopimukseen sisältyy erityinen osio, jossa otetaan käyttöön innovatiivisia demokraattisia mekanismeja, jotka kattavat sekä edustuksellisen hallinnon että suoran osallistumisen. Euroopan kansalaisilla on mahdollisuus käyttää monenlaisia osallistumisvälineitä, jotka ulottuvat virallisen poliittisen edustuksen ulkopuolelle. Näitä välineitä ovat muun muassa asialistan laadintavälineet, erityisesti Euroopan parlamentille esitetyt vetoomukset ja eurooppalainen kansalaisaloite. Lisäksi politiikan muotoilussa on panosmekanismeja, kuten julkisia kuulemisia, asiakirjojen saatavuutta ja jälkiarviointeja sekä hallinnollisia epäkohtia koskevia kanteluja, jotka on osoitettu oikeusasiamiehelle. Euroopan komissio ottaa kansalaiset ja sidosryhmät johdonmukaisesti mukaan julkisiin kuulemisiin politiikan kehittämisen ja lainsäädäntöprosessin kaikissa vaiheissa ja hyödyntää siten eturyhmien arvokkaita näkemyksiä. Vaikka tämä lähestymistapa tarjoaa kansalaisyhteiskunnalle mahdollisuuksia vaikuttaa asialistan laatimiseen ja herättää merkittäviä kysymyksiä, se ei ole ”kansansäännön” suora ilmentymä. Komissiolla on huomattava harkintavalta erityisesti päättäessään, pitääkö se yhteyttä eturyhmiin ja kansalaisyhteiskuntaan sekä määrittää, miten hankittuja tietoja voidaan hyödyntää. Lisäksi EU:n lainsäädäntöprosessin ja byrokratian mutkikkuudet ja toisiinsa liittyvä luonne syventävät kuilua ja vähentävät entisestään kansalaisten etäisyyttä tästä hankalasta järjestelmästä.

Osallistavan demokratian laajentamisen välttämättömyys on sopusoinnussa demokraattisen käsitteen maailmanlaajuisen uudelleenmäärittelyn kanssa. Erilaiset teoriat ovat pyrkineet purkamaan Euroopan unionin demokraattisen ytimen, rajaamaan väitetyn demokratiavajeen rajat ja ehdottamaan mahdollisia korjaustoimenpiteitä. Näistä keskeisenä näkökulmana on kansainvälinen demokratiateoria, joka liittyy kiinteästi eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen. Tämä ylikansallisuuden jälkeläinen Bohman (2010) näyttää siltä, että EU:n legitimiteetti ja demokraattiset puutteet johtuvat pääasiassa sosiologisesta näkökulmasta, erityisesti kansalaisten sitoutumisen puutteesta. Näin ollen Bohman ehdottaa, että kysymys muotoillaanuudelleen ”keskusteluvajeeksi” eikä demokraattiseksi. 

Kansainvälisen demokratiateorian painopisteenä on rajat ylittävän vuorovaikutuksen verkosto, jonka tavoitteena on muuttaa ja käyttää valtaa yli rajojen ja tasojen rajojen yli. Bohmanin sanoissa: ”Rajatylittävä demokratia tarkoittaa, että rajat eivät merkitse eroa demokraattisen sisä- ja ei-demokraattisen politiikan välillä, niiden välillä, joilla on normatiivinen valta ja kommunikatiivinen vapaus esittää vaatimuksia oikeuden eteen, ja niiden välillä, jotka eivät sitä tee. Se ei ole rajat ylittävä vaan rajat ylittävä demokratia. ei yhden yhteisön demokratiaa, vaan monia eri yhteisöjä; ei yhtä demolia, vaikkakin monitasoinen, vaan monista demoi”

Kansainvälisen demokratian vapauttaminen: eurooppalaisen kansalaisaloitteen potentiaalin purkaminen

Ajatus demokratian mahdollisesta uudelleenmäärittelystä EU:ssa ohjaamme huomiomme keskeiseen välineeseen: eurooppalainen kansalaisaloite. Lissabonin sopimuksella vuonna 2011 käyttöön otettu eurooppalainen kansalaisaloite toimii sekä ohjelman laatimisen välineenä että osallistavana demokraattisena mekanismina. Toisin kuin perinteisillä lähestymistavoilla, se voi ylittää kansalliset rajat ja muuttaa demokratian kansainväliseksi osallistumismuodoksi. Eurooppalainen kansalaisaloite lisää EU:n kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia tarjoamalla ainutlaatuisen foorumin lainsäädäntöehdotuksille ja edistämällä suoraa osallistumista EU:n päätöksentekoprosessiin.

Tämän innovatiivisen välineen avulla miljoona kansalaista vähintään seitsemästä eri jäsenvaltiosta voi pyytää Euroopan komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen asiasta, jota perussopimusten soveltaminen edellyttää. EU:n johdetun oikeuden säädösviittaus on eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta 17.4.2019 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/788. Asetuksessa säädetään ennakko- ja jälkikäteisvaatimuksista, jotta aloite voidaan esittää onnistuneesti. Vaiheet esitetään lyhyesti alla olevassa kuvassa. 

Kattavampi käsitys vaatimuksista ja prosessista on eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU)2019/788.

Eurooppalainen kansalaisaloite mahdollistaa toimien ja allekirjoitusten yhdistämisen rajojen yli ja lisää näin yksittäisten ihmisten ääntä ja käsittelee yhteisiä kysymyksiä, jotka ylittävät kansalliset rajat. Lainsäädäntötehtävänsä lisäksi eurooppalainen kansalaisaloite edistää kysymysten politisoitumista Euroopan unionissa, edistää resurssien vaihtoa ja herättää kansalaisten huolenaiheita. Eurooppalainen kansalaisaloite toimii katalysaattorina kansalaisten osallistumiselle ja keskustelulle ja edistää viestintäkeskustelua EU:n päätöksenteossa. Se kannustaa järjestäjiä esittämään perustelut komission jäsenille ja Euroopan parlamentin julkisissa kuulemisissa, mikä lisää avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta. Tämän yhteisen lähestymistavan ansiosta yhtenäinen eurooppalainen identiteetti voi muodostua konkreettiseksi todellisuudeksi.

Joidenkin numeroiden pilkkominen: edistymisen arviointi ja parannusmahdollisuuksien hyödyntäminen

Tietojen perusteella on haastavaa väittää, että eurooppalainen kansalaisaloite on saanut ansaitun tunnustuksen. Välineellä on tähän mennessä ollut rajallinen resonanssi. Kuten Greenwood perustellusti huomautti, eurooppalaisen kansalaisaloitteen onnistumisen arvioinnin pitäisi kuitenkin ylittää empiiriset mittarit. Sen sijaan sitä olisi arvioitava tunnustamalla sen demokraattinen ja kansainvälinen potentiaali. Greenwoodin näkemysten pohjalta Paola Ladisa ehdottaa eurooppalaisen kansalaisaloitteen analysoimista kolmella osa-alueella: 

1. Tarkastellaan sen vaikutusta poliittisten instituutioiden käsittelemien aiheiden kirjon laajentamiseen; 2. Arvioidaan sen roolia julkisten keskustelujen edistämisessä 3. Arvioidaan järjestäjien ja kannattajien kansainvälisen verkoston pysyvää läsnäoloa ajan mittaan.

Analysoimalla vastauksia kymmeneen kansalaisaloitteeseen, jotka toimitettiin onnistuneesti heinäkuuhun 2023 mennessä, käy ilmi, että vaikka komissio on antanut merkittävää tukea ehdotusten jättämisen alkuvaiheissa, se suhtautuu varovaisesti hyväksyessään järjestäjien ehdotukset. Tämä varovainen lähestymistapa voi johtua siitä, että komissio on haluton jakamaan yksinomaista lainsäädäntöaloitevaltaansa kansalaisten kanssa. Tämä vastahakoisuus voisi kuitenkin toimia kannustimena verkoston toiminnan jatkamiselle myös komission vastauksen jälkeen. Toinen huomionarvoinen näkökohta liittyy kansalaisten pyyntöjen sisältöön ja laajuuteen. Lähes kaikissa tapauksissa näillä pyynnöillä otettiin komission asialistalle uusia näkökulmia, joissa keskityttiin erityisesti ympäristön suojeluun ja kestävyyteen liittyviin kysymyksiin (ensimmäinen ulottuvuus).

Kun kansalaisaloite luotiin julkista keskustelua (2. ulottuvuus), se on lupaava, sillä se houkuttelee osallistujia monista eri jäsenvaltioista. On syytä panna merkille kansalaisjärjestöjen keskeinen tuki, joka on erottava toisistaan eurooppalaisten kansalaisaloitteiden, jotka saavuttavat kynnysarvon, ja sellaisten eurooppalaisten kansalaisaloitteiden välillä, jotka eivät saavuta niitä.  Tämä pitää eurooppalaista kansalaisaloitetta mahdollisena ulkoisen lobbauksen muotona.

Järjestäjien ja kannattajien pysyvien verkostojen (kolmas ulottuvuus) tarkastelu paljastaa käynnissä olevat edunvalvontatoimet ja mahdollisen perustan eurooppalaiselle julkiselle pohjalle. Järjestäjät ovat muun muassa toteuttaneet kohdennettuja sosiaalisen median kampanjoita, jotka on suunnattu 21–30-vuotiaille ja jotka ovat usein mukana sosiaalisessa mediassa ja viitanneet siihen, ettäEurooppa tuodaan lähemmäs kansalaisiaan.

Vaikka eurooppalaisella kansalaisaloitteella on valtava lupaus, on ratkaisevan tärkeää tunnustaa, että se ei yksinään ole kaikkien EU:n kohtaamien demokraattisten haasteiden yleiskuva. Muuttuva toimintaympäristö edellyttää jatkuvaa arviointi- ja mukautusprosessia, jotta aikamme dynaamiseen luonteeseen voidaan puuttua. 

Tämä muutos on kuitenkin sellainen, että se voidaan ja on aloitettava ruohonjuuritasolla, ja sitä tukee kansalaisten tuki ja kiinnostus. Milloin käytti äänioikeuttasi kansallisissa vaaleissa viimeksi? Entä EU-vaaleissa? Milloin viimeksi kävit kansalaisaloitesivustolla?