Euroopan digitaalista tulevaisuutta rakentamassa: Miten kansalaiset voivat vaikuttaa politiikkaan?

hei

Digitaalisen maailmankaikkeuden säätely on yksi nykyajan monimutkaisimmista haasteista. Vakaan ja yhteisen sääntelykehyksen kehittäminen on vaikeaa, koska digitaaliteknologiat ovat luonteeltaan territoriaalisia, ne kehittyvät nopeasti ja niihin osallistuvat toimijat ovat erittäin heterogeenisiä. Juuri tämän monimutkaisuuden vuoksi tarvitaan kuitenkin kansalaisten (ja jäsenvaltioissa asuvien) laajempaa osallistumista päätöksentekoprosesseihin, joilla muokataan eurooppalaista digitaalista toimintaympäristöä. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen, eurooppalaisten kansalaispaneelien ja muiden osallistavan ja keskustelevan demokratian muotojen kaltaisilla välineillä on siksi keskeinen rooli. 

Tietenkin osallistuaksesi (ja tehdäksesi sen vakavasti) sinun on ensin ymmärrettävä: Tämä on haastava haaste, johon on puututtava kiireellisesti, jotta mahdollistetaan tietoon perustuva ja tehokas osallistuminen eli digitaalisen lukutaidottomuuden torjunta. Eurostatin helmikuussa 2024 julkaisemien tietojen mukaan noin 45 prosentilla 16–74-vuotiaista eurooppalaisista ei ole digitaalisia perustaitoja, ja lähes 7 prosenttia ei ole koskaan käyttänyt internetiä (https://ec.europa.eu/eurostat/en/web/products-eurostat-news/w/ddn-20240222-1). Ilman vakavasti otettavaa ja kattavaa eurooppalaista digitaalisen koulutuksen ja osallisuuden suunnitelmaa vaarana on, että digitaalitalous kehittyy epätasaisesti, mikä vahvistaa sosiaalista epäsymmetriaa ja sulkee suuria väestöryhmiä kansalaisoikeuksien täysimääräisen käytön ulkopuolelle.

Tekoälyä hyödyntävien järjestelmien sääntely on toki ratkaiseva seikka. Ääninäyttelijän, graafisen taiteilijan, kuvittajan tai säveltäjän kaltaisiin ammatteihin kohdistuu nyt todellinen riski siitä, että ne korvataan algoritmeilla, jotka pystyvät toistamaan ääntä, kuvia tai musiikkia ilman riittävää taloudellista tai moraalista tunnustusta. 

Digitaalista ympäristöä sääntelevissä politiikoissa on kiinnitettävä huomiota myös sosiaalisten verkostojen käytön alaikärajaan. Tällä ehdotuksella on minulle henkilökohtainen merkitys. Lapsuudessani vietin monta tuntia tietokoneen edessä, usein ikävystyneenä, ilman työkaluja tulkita sitä, mitä näin ja olin vuorovaikutuksessa. Myönnän jälkikäteen, että varhainen pääsy digitaaliseen maailmaan ja erityisesti sosiaaliseen mediaan edellyttää emotionaalista ja kognitiivista kypsyyttä, jota minulta puuttui (ja näin on monien nuorten kohdalla). Digitaalisen koulutuksen olisi tuettava asteittaista pääsyä näihin tiloihin.

 Sosiaalisen median käytön alaikärajaksi olisi asetettava 15 tai 16 vuotta, kuten joissakin jäsenvaltioissa on jo ehdotettu tai keskusteltu. In Spain, for example, the possibility of raising the minimum age for access to social networks to 16 years (https://cadenaser.com/nacional/2025/03/25/elevar-a-16-anos-la-edad-para-abrir-cuentas-en-las-redes-sociales-y-castigar-los-deepfakes-claves-de-la-ley-de-menores-en-el-entorno-digital-cadena-ser)is being discussed, while in France the possibility of providing explicit parental consent for children under 15 years of age is being considered (https://www.ilfattoquotidiano.it/2023/03/04/francia-no-ai-social-network-prima-dei-15-anni-la-proposta-di-legge-tutela-dei-giovanissimi/7085600). Näiden ehdotusten tavoitteena ei ole rajoittaa rankaisevasti digitaalipalvelujen saatavuutta vaan pikemminkin tukea nuoria tietoisemmalla ja turvallisemmalla polulla. Sosiaalisen median varhaisen ja ohjaamattoman käytön riskit – altistumisesta sopimattomalle sisällölle verkkokiusaamiseen, digitaalisesta riippuvuudesta verkossa esiintyvään vihapuheeseen – edellyttävät huolellisia ja tasapainoisia toimia. 

Kun otetaan huomioon, mitä on sanottu, ehkä meidän pitäisi lakata sanomasta digitaalisuutta joksikin vääräksi suhteessa sosiaaliseen todellisuuteen, koska se on nyt juurtunut sosiaaliseen rakenteeseen ja vaikuttaa syvästi sen kehitykseen. Siksi, jos tavoittelemme digitaalista tulevaisuutta, joka heijastaa arvojamme, on olennaisen tärkeää osallistua, kuunnella, antaa panoksensa ja puhua. 

Demokratian tavoin myös digitaaliseen tulevaisuuteen on osallistuttava ja sitä on elettävä. 

Mitä on digitalisaatio?

Panen merkille, että alue- ja EU-kansalaisillani on itserajoittava käsitys.

Veljet, joita emme elä vuonna 1984, olemme vapaampia kuin luulette, todelliset edustajamme (vanhemmat) ovat jo eläneet ja luulette, että he pyrkivät valtaan tai ovat harhaanjohdettuja tuomaan jotain tuonpuoleiseen, jossa olette väärässä! Me nuoret olemme heidän toivonsa.

Mikä on digitalisaation tarkoitus?

Digitaalinen kansalainen kuulostaa pahalta.

Kansalaisen, joka voi vain olla tietoinen! Tietoinen kansalainen voittaa sairaudet, sodat ja ennen kaikkea poliittisen nälänhädän.

Olemme alueidemme sitruunoita, ja teollisten prosessien vuoksi meitä on puristettava, meitä on kiristettävä kaikin keinoin, jotta voimme pelastaa itsemme ja antaa sivilisaatiomme voittaa ajan testin. 

Ahneuden ja halun aika on ohi, tänään on hyvän tahdon aika! 

Kansalaisten on oltava tietoisia omista resursseistaan kunkin kaupungin arvosta. Ei enää ole olemassa olettamusten ja oletusten politiikkaa, vaan ainoastaan laskelmien ja tietojen alueellinen hallinnointi. Digitalisaation velvollisuutena on optimoida datan muuntaminen informaatioksi. 

Käännetty: virtaviivaistaa paikallishallintoa ja asettaa kunnat/kaupungit paremmuusjärjestykseen. Tarpeettomia kuluja on karsittava, ja uskon vakaasti, että virkamies, joka tietää, missä talonne viemäri kulkee, on mielestäni hirvittävän keskiaikainen ja hyödytön kulu nykyaikaiselle teknologialle.

Mutta todisteena siitä, että olen lukenut pohdintanne iloiten siitä, että minusta on tullut osallistuja, myönnän, että väline, niin tarkka ja kapillaarimainen BKT:n, resurssien ja palvelujen kartoitus, voi altistaa teidät hirvittäville riskeille kansalliselle turvallisuudelle.

Mutta miten voimme organisoida ja edistää yhteistä tietoisuutta, homogeenista positiivista sivilisaatiota? Ja ennen kaikkea digitaalisen turvallisuuden nostamiseksi uudelle tasolle?