Eurooppalaista kansalaisaloitetta on uudistettava vielä enemmän: Lyhyen ja pitkän aikavälin ehdotus

Eurooppalainen kansalaisaloite ei ole ollut menestystarinahuolimatta siitä, että sen käyttöönotto on herättänyt suuria toiveita. Välineen demokraattisen laadun parantamiseksi on ratkaisevan tärkeää lisätä sen tehokkuutta. Ehdotan kahta ratkaisua: Lyhyellä aikavälillä Euroopan komission on muutettava radikaalisti lähestymistapaansa ”menestyneisiin” aloitteisiin ja annettava parlamentin ja neuvoston päättää niiden kohtalosta. Pitkällä aikavälillä EU:n perussopimusten muutosten olisi mahdollistettava ylikansalliset kansanäänestykset aidosti innovatiivisena ja sitä kautta demokraattisena välineenä Euroopassa.

Lissabonin sopimuksen ratifioinnin yhteydessä sen kannattajat viittasivat uuteen eurooppalaiseen kansalaisaloitteeseen osana ratkaisua EU:n hyvin keskusteltuun ”demokraattiseen alijäämään”. Miljoonien allekirjoitusten kerääminen antaa kampanjalle mahdollisuuden ehdottaa säädöstä Euroopan komissiolle. Samalla on saavutettava suhteellisen alhaiset vähimmäiskynnykset vähintään neljäsosassa EU:n jäsenvaltioista. Tämän välineen tarkoituksena on antaa järjestäytyneille kansalaisille, myös Brysselin kuplan ulkopuolella, mahdollisuus vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon EU:n tasolla. Komission lupaus eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on”selvempi sananvalta elämääsi vaikuttavissa politiikoissa”.

Eurooppalaisen kansalaisaloitteen historia osoittaa kuitenkin, miten väline ei ole pitänyt tätä lupausta. Vuodesta 2012 lähtien vain kuusi aloitetta on onnistunut keräämään vaaditut allekirjoitukset – alle yksi vuodessa. Mitä tulee neljään aloitteeseen, joihin on jo saatu virallinen vastaus, komissio ei ole koskaan seurannut aloitteen taustalla olevaa tarkkaa ehdotusta, koska se ei ole vastannut kampanjoijien vaatimuksiin. Senlisäksi, että monet kansalaisaloitteen aktivistit olivat pettyneitä osallistumismahdollisuuksiin, muut kansalaisyhteiskunnan aktivistit suhtautuivat epäilevästi siihen, että eurooppalaista kansalaisaloitetta voitaisiin pitää tehokkaana keinona vaikuttaa poliittiseen prosessiin. Vasta hiljattain aloitteiden rekisteröintinumerot ovat jälleen kasvaneet. Ratkaisevaa on, että myös kansalaisten tietämys eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on pysynyt hyvin vähäisenä – vain vähemmistö EU:n kansalaisista ymmärtää, että väline on jopa olemassa.

Vaikka on totta, että eurooppalaisella kansalaisaloitteella on ollut jonkin verran vaikutusta asialistan laatimiseen EU:n toimielimissä ja että se on lisännyt kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumista EU:n politiikkaan, eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ei ole tullut tehokas demokraattisen osallistumisen väline. Välinettä olisi arvioitava tämän viimeksi mainitun ulottuvuuden perusteella: Kampanjoijat järjestävät toimintapoliittisia hyötyjä. Viime kädessä demokratiassa on kyse siitä, että lisätään sananvaltaa elämäänne vaikuttavissa politiikoissa, Dominik Hierlemann ja Christian Huesmann korostavat aivan oikein eurooppalaisen kansalaisaloitteen äskettäisen uudistuksen etuja. Tarvitaan kuitenkin lisää muutoksia. Tässä on kaksi ehdotusta, joilla parannetaan eurooppalaisen kansalaisaloitteen kampanjoijien mahdollisuuksia saada enemmän sananvaltaa.

Lyhyellä aikavälillä Euroopan komission on muutettava voimakkaasti lähestymistapaansa eurooppalaisiin kansalaisaloitteisiin. Kuten tiedetään, komissio on EU:n lainsäädännöllinen portinvartija. Se voi estää minkä tahansa aloitteen ehdotuksen, mikä estää Euroopan parlamenttia ja neuvostoa päättämästä EU:n kansalaisten ehdottamista säädöksistä. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat kuitenkin paljon demokraattisemmin oikeutettuja kuin komissio. Tästä syystä komission olisi pidättäydyttävä vapaaehtoisesti käyttämästä lainsäädäntöaloitteita koskevan monopolinsa mukaista veto-oikeuttaan, jos eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoitusten keruu onnistuu. Jotta eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoitusten keräämisen onnistuminen tehostuisi, komission olisi vapaaehtoisesti sitouduttava vastaamaan kaikkiin kansalaisaloitteisiin, joita miljoona EU:n kansalaista tukee, vastaavalla lainsäädäntöaloitteella, jonka ansiosta EU:n edustuksellisemmat elimet – Euroopan parlamentti ja neuvosto – voivat päättää tietyn ehdotuksen kohtalosta. Vastaavia kansallisen tason välineitä sovelletaan aina myös lainsäädäntövallan käyttäjiin. Tällainen muutos kansalaisaloitekampanjoihin vastaamisessa edellyttäisi komissiolta valtavia omia rajoituksia – vapaaehtoista sitoutumista olemaan käyttämättä valtaa. Eurooppalaisen kansalaisaloitteen nykyisen rakenteen vuoksi se on kuitenkin yksinkertaisin tapa parantaa välineen laatua ja lisätä mahdollisuuksia toteuttaa kansalaisaloitekampanja – tai ainakin antaa EU:n kansalaisten edustajille mahdollisuus hylätä tietty ehdotus. Tärkeää on, että komissio ei ehdota laittomia toimenpiteitä, koska kysymys siitä, onko kansalaisaloitekampanja komission oikeudellisen toimivallan mukainen, päätetään jo rekisteröinnin yhteydessä. Ei ole yllättävää, että myös Carnegie Europen kaltaiset ajatushautomot ovat äskettäin korostaneet tarvetta saada Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit osallistumaan nykyistä enemmän kansalaisaloitteista käytäviin keskusteluihin.

Pitkällä aikavälillä eurooppalaista kansalaisaloitetta on uudistettava perusteellisesti osana seuraavaa EU:n perussopimusten muutosta: menestyksekkään kansalaisaloitteen allekirjoitusten keräämisen olisi päätyttävä EU:n tasolla järjestettävään sitovaan kansanäänestykseen itse asiasta. Noudatan tässä sellaisia ehdotuksia kuin Bruno Kaufmannin esittämä ehdotus, jossa peräänkuulutetaan ylikansallista suoraa demokratiaa. Tällainen uudistus antaisi kaikille EU:n kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa konkreettisiin kysymyksiin. Tätä varten voidaan ajatella, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen allekirjoituskynnystä nostetaan miljoonasta allekirjoituksesta (hieman) suurempaan määrään, jotta voidaan välttää kansanäänestysten liiallinen määrä. Samoin kuin neuvoston äänestyksissä, määräenemmistösäännöillä on varmistettava, että EU:n väestön enemmistön lisäksi myös EU:n jäsenvaltioiden enemmistö hyväksyy ehdotuksen. Ylikansalliset kansanäänestykset voivat edistää ”eurooppalaisen julkisen tilan” muodostumista, mikä on tärkeä edellytys EU:n poliitikkojen demokratisoitumiselle. On tärkeää huomata, että tällainen välineen uudistus lisäisi merkittävästi kansalaisaloitteesta kiinnostuneiden EU:n kansalaisten määrää: He katsovat, että väline voi olla tehokas keino vaikuttaa poliittiseen prosessiin eli saada enemmän sananvaltaa heidän elämäänsä vaikuttavissa politiikoissa.