Butent! Festivaalit, Liettua: 90 keskustelua, 200 puhujaa ja 6 000 kansalaista demokratian puolesta

Yana Pargova, kampanjajohtaja @ EUTakeTheInitiative, GOPA Com.

Eurooppalainen kansalaisaloite Roadshow perusti telttansa kahdeksi päiväksi Birštonasissa Liettuassa 7.–8. syyskuuta 2018 järjestetyllä ulkoilmakeskustelufestivaalella! Skandinavian ja Baltian maiden demokratiafestivaalien innoittamana Butent! juhli toista kertaa yli 90 keskustelua, 200 puhujaa ja 6 000 festivaalia. Kansalaiset, yritykset, tutkijat, poliitikot ja kansalaisjärjestöt kokoontuivat edistämään keskustelun ja kuuntelun, suvaitsevaisuuden ja kansalaisvaikuttamisen kulttuuria.

Liettuassa festivaalin nimi tarkoittaa ”mielellään” – tai ajankohtaa, jolloin eri kansalaiset yhdistävät idean ja sopivat sen toteuttamista koskevasta suunnitelmasta. Mikään ei kuvasta paremmin sitä, mistä eurooppalaisessa kansalaisaloitteessa on kyse, ja se on ollut ehdottoman järkevää. Järjestimme keskustelun siitä, miten kansalaisvaltainen demokratia saadaan toimimaan nopeasti kehittyvässä korkean teknologian maailmassa. Esittelimme myös kiertäviä valokuvakoppeja ja kehottimme ihmisiä kertomaan ajatuksistaan ja ajattelimme heitä matkalla eri puolille Eurooppaa, jotta voimme löytää samanmielisiä kansalaisia ja kumppaneita.   

Laisves TV:n toimittaja ja perustaja Andrius Tapinas vetäi keskustelua aiheesta ”Voimmeko meillä olla hidas demokratia nopeasti”. Euroopan komissiossa eurooppalaisen kansalaisaloitteen tiiminvetäjä Pascal Herry osallistui tähän vaiheeseen. Tomas Jakutavičius, Liettuan teollisuuden ammattiliittojen liiton nuorisoneuvoston puheenjohtaja; Edmundas Greimas, Lietuvo Gamtos Fondasin johtaja, ja Simona Pronckuté, eurooppalaisen kansalaisaloitekampanjan johtokunnan jäsen. Yleisöstä tuli aktiivinen osallistuja ohjaamalla keskustelua antamalla vastauksia tietovisaan, kyselyihin ja puhujille esitettyihin kysymyksiin, joita Slido-yhteistyöväline kaikki ohjaa.

Onko ”hyvä” hyvä demokratian kannalta?

Andrius Tapinas käynnisti keskustelun keskustelemalla sanasta ”slow” ja sen demokratiaan liittyvistä myönteisistä tai kielteisistä mielleyhtymistä. 

Edmundas Greimas vertasi demokratiaa maalaukseen ja kansalaisiin ja taiteilijoihin – vaikka teillä on pääperiaatteet (sananvapaus, vaalit), teidän on työskenneltävä niiden parissa tarkasti.

”Tarvitsemme aikaa todellisen demokratian luomiseen”, hän lisäsi, että ”demokratian on oltava aitoa taidetta, joka on peräisin sydämestäsi ja tunneistasi; sinun on luotava se itse.”

Tomas Jakutavičius tuki tätä näkemystä, jonka mukaan kansalaiset luovat hitaan, jatkuvasti kehittyvän ja paranevan demokratian, ja totesi, että olemme kaikki yhdessä hitaassa demokratiassa; olemme kaikki hitaita demokratiajohtajia.”

Pascal Herry näki myös positiivista positiivista ilmaisua ”vähäinen”. Hän totesi, että EU:n päätöksentekoprosessia pidetään edelleen melko hitaana. Hän lisäsi kuitenkin, että on mahdotonta tehdä demokraattisia päätöksiä, jos ette tarjoa yhteiskunnan eri ryhmille ja kaikille kansalaisille mahdollisuuksia ilmaista ja edustaa etujaan. Hän totesi, että kun otetaan huomioon kaikkien 28 jäsenvaltion näkökannat ja 500 miljoonaa kansalaista, se tarkoittaa myös laatua. 

Hän keskittyi konkreettisesti muutoksiin, joita Euroopan komissio pyrkii toteuttamaan parantaakseen eurooppalaista kansalaisaloitetta, erityisesti välineen tarkistamiseen sen monimutkaisuuden ja demokraattisuuden lisäämiseksi, yhteistyö- ja tiedonjakofoorumiin sekä allekirjoitusten keräämiseen käytettävään verkkojärjestelmään.  

Simona Pronckuté sitä vastoin korosti, että tarvitaan nopeita ratkaisuja ja nopeita välineitä, jotta ihmiset pysyvät motivoituneina ja he voivat esittää kansalaisvaltaisten demokratiatoimiensa tulokset. Samalla hän totesi, että jotkin välineet – kuten Euroopan parlamentille esitetyt vetoomukset – ovat nopeita ja helppoja esittää, mutta niillä puututaan yleensä pieniin paikallisiin ongelmiin, kun taas toisilla, kuten eurooppalaisella kansalaisaloitteella, pyritään saamaan aikaan muutos EU:n tasolla, minkä vuoksi ne edellyttävät yhteistyötä ja lisäaikaa. 

Seuraavaksi puhujat vertaavat vanhojen jäsenvaltioiden suhtautumista demokratiaan uusien jäsenvaltioiden – Baltian maiden ja Balkanin maiden – asenteen kanssa. He totesivat erityisesti, että uudempien jäsenvaltioiden liittyessä ne pyrkivät saavuttamaan esimerkiksi Ranskan tai Saksan korkean elintason. He sanoivat, että uusi Eurooppa pitää nopeaa demokratiaa parempana – heillä on ollut demokratioita paljon lyhyemmän ajan ja uskovat, että jos ne eivät ole riittävän nopeita, ne eivät pysty kuromaan umpeen eroa.

Onko nopeasti valmis teknologia uhka demokratialle?

”Kun puhut digitaalisesta vallankumouksesta, se on sellainen vallankumous, jota kukaan ei ole pyytänyt” – näillä sanoilla Tapinas avasi loistavasti toisen keskustelun aiheen, jossa kysyttiin, pidetäänkö teknologiaa uhkana vai mahdollisuutena.

Keskustelussa käsiteltiin seuraavia aiheita:

• miten teknologia aiheuttaa hakkeroivan uhan tietoteknisille järjestelmille ja vaaleille, minkä vuoksi monet maat pelkäävät digitaalisen kyselyn käyttöönottoa;
• miten paljon tietoja on saatavilla, että olemme saavuttaneet tilan, jossa olemme ylikuormittuneet ja hidastaneet sitä.

”Tietojen ylitykset hidastavat päätöksentekoprosessia”, totesi Greimas. Nämä nykyiset ongelmat ovat asia, johon meillä ei ole valmiita vastauksia ja ratkaisuja, mutta ne ratkeavat hitaasti ajan mittaan, hän lisäsi. Tärkeä viesti on, että ”meidän on käytettävä teknologiaa”. 

Kansalaisvetoiset aloitteet paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla

Nopea yleisökysely aiheesta ”Onko joku osallistunut kansalaisaloitteeseen paikallisella, kansallisella tai EU:n tasolla?” osoitti tasapainoisen tuloksen: 48 prosenttia vastasi kyllä ja 52 prosenttia vastasi kieltävästi. Tapinas huomautti, että aktiivinen ja passiivinen osallistuminen voi olla mahdollista ja että voimme olla kansalaisyhteiskunnan aktiivinen osa tietämättä siitä.

Herry viittasi noin 30 vuotta sitten toteutettuun EU:n aluepolitiikan uudistukseen, jossa otettiin käyttöön paikallis- ja unionitason kumppanuuden käsite. Hän huomautti, että Liettua hyödyntää tätä erittäin hyvin ja että Birstonasissa on useita näkyviä esimerkkejä, kuten nuorentumishankkeet tai rajatylittävät yhteistyöhankkeet Puolan kanssa.

”Useimmat Liettuassa EU:n rakennerahastojen kanssa käynnistetyt hankkeet ovat osallistavia”, hän sanoi. ”Ne perustuvat paikallisiin hankkeisiin, joissa on eurooppalainen maku.”

Lisäksi puhujat jakoivat esimerkkejä osallistavan demokratian välineistä ja aloitteista paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla, joita he olivat työskennelleet ja tukeneet.

Jakutavičius puhui kahdesta Liettuan paikallisesta aloitteesta. Yksi keskitti muutamien lasten ympärille pienessä liettualaiskaupungissa, joka halusi rauskupuistonsa kunnostettavaksi, koska se oli erittäin huonossa kunnossa. He yksinkertaisesti menivät pormestarilleen, joka suostui korjaamaan sen.

”Vanhoilla tai nuorilla ei ole merkitystä, ja sinun äänesi voidaan kuulla”, hän sanoi. ”On puhuttava.”

Toisena esimerkkinä hän kertoi aloitteesta, jolla edistetään metsien puhdistamista.

”Haluamme nauttia höllentävästä ja miellyttävästä metsästä, joten päätimme puhdistaa metsää”, hän sanoi. ”Olimme kannustaneet häkkejä viemään mukanaan laukun joka kerta, kun he lähtivät ja noutivat jätteen. Aloitteen ansiosta saavutettiin suuri menestys.”

Greimas kertoi kokemuksistaan luonnonsuojelualalta ja käsitteli jälleen metsiä. Eräs erityinen ongelma, jonka hän ja muut pyrkivät ratkaisemaan, oli metsien hakkuu kesällä, koska sillä on haitallinen vaikutus metsäympäristöön. Ne voivat hyötyä vain osittain – metsien hakkuut kesällä on nyt kielletty suojelualueilla.

”Tämä osoittaa, että vaikka ette täysin saavuta tavoitteitanne, teidän toimillanne voi olla myönteinen vaikutus”, hän sanoi.

Hän korosti, että on tärkeää toimia – ”jos havaitsette ongelman, kirjoittakaa kunnalle. Ehkä useammat ihmiset huomaavat ongelman, ja voitte yhdessä kirjoittaa kirjeen puheenjohtajalle. Tämä on se, miten pienistä ongelmista tulee suurempia huolenaiheita.”

Pronckuté kävi keskustelun Euroopan tasolla ja kannatti Sveitsin ajatusta EU-kansanäänestyksestä, jota ei tällä hetkellä ole käytännössä olemassa unionissa. Hän oli myös samaa mieltä eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta ja selitti, että rekisteröityjä aloitteita on yli 60, mutta vain neljä menestyksekästä aloitetta ei ole johtanut lainsäädäntömuutokseen.

”On ongelma, että eurooppalainen kansalaisaloite on liian monimutkainen eikä kovin helppokäyttöinen”, hän sanoi. ”Esimerkiksi tietovaatimukset – pyydetyt tiedot ovat liian suuria ja estävät näin ollen ihmisiä liittymästä. On tärkeää, että käytettävissä on tehokkaita välineitä, joiden avulla kansalaiset voivat tuntea voivansa vaikuttaa EU:n politiikkaan.”

Hän kuitenkin korosti kansalaisaloitteen myönteisiä vaikutuksia, vaikka se ei johda lainsäädäntöehdotuksiin. Hän mainitsi esimerkkinä Stop Vivisection -aloitteen, jonka tarkoituksena oli lopettaa eläinkokeet. Vaikka kampanja ei johtanut lainsäädäntöehdotukseen, sillä lisättiin tietoisuutta asiasta, luotiin maiden välinen verkosto ja aktivoitiin ihmisiä. Se vahvisti kansalaisyhteiskuntaa koko EU:n tasolla.

”Me emme ehkä voitaneet sotaa, mutta voitimme taistelun”, hän sanoi.

Liettuan teollisuuden ammattiliittojen liiton Jakutavičius kertoi järjestönsä suorasta kokemuksesta eurooppalaisen kansalaisaloitteen ”Vesi on perusoikeus”koordinoinnista. ”Me emme koskaan ajattele tätä – se kuulostaa syntymäoikeudelta, mutta todellisuutta ei ole kaikilla EU:n kansalaisilla puhtaan juomaveden ja sanitaatiopalvelujen avulla”, hän sanoi. ”Me tarvitsimme Liettuassa yli 8 000 allekirjoitusta kynnysarvon saavuttamiseksi, ja keräsimme 20 000 allekirjoitusta.”

Herry esitteli lyhyesti kaikki EU:n tason aloitteet, joilla edistetään kansalaisten osallistumista ja aktiivista kansalaisuutta. Hän korosti erityisesti komission paremman sääntelyn agendaa, jonka yhteydessä järjestetään vuosittain noin 100 kuulemista. Hän kehotti yleisöä tutustumaan ”Kerro mielipiteesi” -verkkosivustoon ja rekisteröitymään, jotta se saa ilmoituksia aina, kun uusi kuuleminen käynnistetään. 

”Demokratiassa meillä on yksi keskeinen osatekijä – kansalaiset ja yhteiskunnan innostus, ja tämän pitäisi olla demokratian liikkeellepaneva voima”, Pronckuté totesi.