Eurooppalainen kansalaisaloite tuo Brysseliin kiistanalaisia poliittisia kysymyksiä: se tarjoaa mahdollisuuden demokraattiselle politiikalle

Eurooppalainen kansalaisaloite tuo Brysseliin kiistanalaisia poliittisia kysymyksiä: se tarjoaa mahdollisuuden demokraattiselle politiikalle.

Eurooppalainen kansalaisaloite on ollut voimassa yli kahdeksan vuotta, mutta vaikuttaa siltä, että sen koko potentiaalia ei ole vielä hyödynnetty. Tämä johtuu siitä, että eurooppalaisen kansalaisaloitteen huomio ja arviointi eivät yleensä keskity olennaiseen näkökohtaan: toisin kuin usein on korostettu, eurooppalainen kansalaisaloite ei ole väline, jolla voidaan tuoda esiin uusia kysymyksiä päätöksentekosyklissä, vaan mahdollisuus tehdä poliittisista keskusteluista monipuolisempia ja kiistanalaisempia. Jos eurooppalaista kansalaisaloitetta arvioidaan tästä näkökulmasta, on mahdotonta aliarvioida vaikutuksia, joita sillä on jo ollut avattaessa mahdollisuuksia osallistua EU:n päätöksentekoon. Tältä kannalta katsottuna arvioinnissa, joka koskee sen vaikutuksia EU:n poliittiseen päätöksentekoon, on korostettava, että eurooppalainen kansalaisaloite on luonut ruohonjuuritason vaalipiireille ja kiistanalaisemmille kysymyksille tilaisuuden käydä eurooppalaista keskustelua.

Eräät alustavat tulkinnat osoittavat, että eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäinen esimerkki ylikansallisesta suorasta demokratiasta, minkä jälkeen konsensus näyttää johtuneen siitä, että kyseessä on asialistan määrittelyväline, jonka avulla miljoona Euroopan kansalaista voi pyytää Euroopan komissiota ehdottamaan uutta lainsäädäntöä parlamentille ja neuvostolle. Tämä osoittaa, että kansalaisilla ei ole suoraan lopullista sanaa käynnistämänsä päätöksentekoprosessin tuloksesta – itse asiassa, ei edes ensimmäisestä, kun aloite päättyy sen jälkeen, kun komissio on vastaanottanut sen, eivätkä hankkeen toteuttajat voi peruuttaa sitä, jos he ovat eri mieltä komission ehdotuksesta – ja että heidän kannanottonsa on näin ollen toimielinten kehotus toimia.

Tämän seurauksena useimmat kirjoittajat ovat tuoneet esiin välineen heikkoudet: sen käyttöönottokustannukset, mukaan lukien oikeudellisen taustan tarkistaminen ja tietosuojavelvoitteet jo ennen seitsemän maan kansainvälisen kampanjan käynnistämistä, eivät tuota mahdollisia hyötyjä, koska ei ole takeita siitä, että 98 suunnitellusta rekisteröinnistä vain viisi on saavuttanut miljoonan allekirjoituksen kynnysarvon, vaikka ne olisivatkin menestyksekkäitä. Komissio esittää ehdotuksen. Yksikään menestyksekkäiden eurooppalaisten kansalaisaloitteiden alullepanijoista, joihin komissio on tähän mennessä vastannut, ei ole ilmaissut tyytyväisyytensä ehdotuksen tulokseen ja vahvistanut eurooppalaisen kansalaisaloitteen rajoitukset suoran demokratian näkökulmasta.

Vaikka nämä tilit ovatkin tarkkoja, ne eivät kuitenkaan kerro koko tarinaa. Todellinen kysymys on, miksi kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot käyttävät edelleen ja EU:n toimielimet jatkavat sellaisen välineen uudistamista, joka on ilmeisen soveltumaton tarkoitukseen. Vastauksen on sijaittava jossain muualla. Institutionaalisista rajoituksistaan huolimatta eurooppalainen kansalaisaloite on edelleen tehokas väline kampanjan työkalupakissa. Ensinnäkin EU:n toimielimet ovat kansalaisten kuulemisista aina keskustelupaneeleihin investoineet jonkin verran poliittista pääomaa avaamaan mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon ”Brysselin kuplan” ulkopuolella, ja eurooppalainen kansalaisaloite on osa tätä strategiaa. Tässä mielessä kampanja, joka tähtää Brysseliin tällä alustalla, vaatii enemmän institutionaalista ja poliittista painoarvoa kuin se, joka perustuu suurempaan määrään allekirjoituksia verkkoalustoilla. Toiseksi EU:n lisääntyvä politisoituminen tekee kyvystä tavoittaa ja aktivoida erilaisia ruohonjuuritason vaalipiirejä EU-asioissa harvinaiseksi ja arvokkaaksi kyvyksi. Komission virkamiehet ja Euroopan parlamentin jäsenet ovat vuosien ajan olleet epäluotettavia kansalaisyhteiskunnan kampanjoreita, jotka ovat väittäneet puhuvansa tiettyjen syiden puolesta. He ovat väittäneet, että useimmat Brysselissä toimivat aktivistit ovat yhtä suuria sisäpiiriläisiä EU:n kuplaan kuin itsekin. Kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on nyt tunnustettu väline, jonka avulla ne voivat osoittaa paitsi syyn myös sen, että ne voivat vedota yhteiskunnalliseen edustavuuteen ylikansallisessa eurooppalaisessa julkisuudessa.

Tämä on kaksiosainen miekka, sillä sitä voidaan käyttää myös riitauttamaan sellaisten organisaatioiden edustuksen aste, jotka eivät voi järjestää tällaisia kampanjoita tai jotka yksinkertaisesti päättävät tukea strategisempia ja toimintapolitiikan kannalta tehokkaampia toimintatapoja. Joka tapauksessa se, että Brysselissä ulkopuolisina toimivat ruohonjuuritason organisaatiot ja ryhmät käyttävät eurooppalaista kansalaisaloitetta haastaakseen Brysselin kuplaorganisaatioita. Álvaro Oleartin kanssa olemme väittäneet, että tämä prosessi oli käynnissä sellaisissa tapauksissa kuin abortin vastainen eurooppalainen kansalaisaloite ”Yksi meistä” ja epävirallinen allekirjoituskokoelma ”Stop TTIP”, jossa perustettiin uskonnollisia ja kauppapoliittisia aktivisteja Brysseliin, jossa lähes yhtä suuri osa kampanjoiden kohteesta kuin EU:n toimielimet itsekin. Osa eurooppalaisen kansalaisaloitteen ympärille kehittyvistä verkostoista on sittemmin perustettu, mikä lisää keskusteluympäristön moninaisuutta.

Kaavio 1: Sisäpiiri – ulkoinen haaste viiden kampanjan ympärillä: Yksi ihmisistä, vesi, Stop TTIP, Media Pluralism ja Wake up Europe

Eurooppalainen kansalaisaloite auttaa myös lähentämään poliittisia keskusteluja EU:n julkisuudessa käytäviin keskusteluihin. Yksi seurauksista on se, että myös kansallisissa julkisissa keskusteluissa esiin nousevia polarisoituvia kysymyksiä ollaan eurooppalaistamassa. Tällaisia kysymyksiä ovat prostituution kieltäminen, lailliset huumausaineet tai jo mainittu abortti, jota ohjataan eurooppalaisen kansalaisaloitteen kautta. Vaikka edellä mainitut eurooppalaisen kansalaisaloitteen institutionaaliset puutteet ovat tähän mennessä estäneet näiden aloitteiden sisällön muuttumisen merkittäviin poliittisiin keskusteluihin, tämä edistää EU:n politiikan lähentämistä politisoituneempiin keskusteluihin. Tämä ei sinänsä ole hyvä tai huono, mutta se voi auttaa tekemään valtioiden rajat ylittävistä yhteyksistä ja kampanjoista toteuttamiskelpoisempia kuin aiemmin.

Eurooppalainen kansalaisaloite auttaa tuomaan EU:n poliittiset keskustelut lähemmäs ruohonjuuritason julkisuutta tarjoamalla ryhmille mahdollisuuden tuoda EU:n toimielinten tietoon eri jäsenvaltioiden politisoituneita kysymyksiä. Tämä ei ole tähän mennessä johtanut uuteen päätöksentekoon. tämä politisoitumisen muoto ei välttämättä hyödytä EU:ta. Se voi pikemminkin auttaa heikentämään sen oikeutusta, jos se hylkää järjestelmällisesti jakavia, vaikkakin onnistuneita eurooppalaisia kansalaisaloitteita.

EU-asioiden politisoituminen ei johdu eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta, eikä se muutu institutionaalisten uudistusten myötä. EU saattaa kuitenkin haluta varmistaa, että tämä väline otetaan huomioon niiden kannalta, jotka haluavat tukea poliittisia ehdotuksia ja saada mahdollisuuden tulla kuunneltuiksi institutionaalisilla foorumeilla ja antaa julkista tukea miljoonan allekirjoituksen muodossa. Uudistuskeskusteluissa EU:n toimielimet ovat päättäneet olla antamatta hankkeiden toteuttajille enemmän sananvaltaa lopputulokseen, joka voi olla oikeudellisesti vaikea tai mahdoton, mutta ne saattavat haluta harkita vaihtoehtoa: alentaa epäonnistumisesta aiheutuvia kustannuksia.