maahanmuuttajat – selkeämpi ja tiukempi politiikka?

Kun yksi hirvittävimmistä sodista, toinen maailmansota, jossa viattomia kansalaisia pommitettiin ja vähemmistöjä teurastettiin, päätettiin yleissopimuksen mukaisesti, että tällaisissa tappavissa olosuhteissa oleville perheille olisi myönnettävä turvapaikka turvallisissa maissa.

Se vaikutti tuolloin loogiselta päätelmältä. Maahanmuuttopolitiikassamme näyttää kuitenkin olevan räikeää vikaa.

Älä tee minua vääräksi. Kun perheiden henki on uhattuna kaduilla, joilla ne levittävät pommeja ja kranaatteja, on inhimillistä tarjota näille ihmisille suojaa sodan ajaksi, jos heillä ei ole turvallisia alueita omassa maassaan.
Sotaa käyvien maiden määrä on nyt onnellinen, ja nyt se on rajallinen.

EN kuitenkaan voi auttaa tuntemaan nykytilannetta kauhistuneeksi ja huolestuneeksi.
Koska strutsipolitiikka ja uutismedia
ovat haaveita, kutsumme nyt jokaista, joka saapuu Euroopan alueelle ilman voimassa olevia asiakirjoja, ”pakolaiseksi” tai ”turvapaikanhakijaksi” kysymättä: turvapaikka tai turvapaikka mistä?...
Muuttajia virtaa jatkuvasti maista, jotka eivät ole sotaa, ja Afrikan maista, kuten Marokosta.
Todellisuudessa nämä henkilöt ovat maahanmuuttajaehdokkaita, jotka pyrkivät parantamaan talouselämäänsä.
Tässä ei ole mitään väärää, jos he saapuvat Eurooppaan sen jälkeen, kun lupamenettely on läpäissyt. Menettely, jossa arvioidaan, voiko henkilö tarjota eurooppalaiselle yhteiskunnalle lisäarvoa ominaisuuksiensa ansiosta.
Toisin kuin laivalla, joka sanoo: ”Minä olen Eurooppa, huolehdin minusta ja maksan minulle ongelmastasi!” Laivamatkustajat
matkustavat tavallaan sellaisten rikollisjärjestöjen kautta, jotka täyttävät rasvakudoksensa eurooppalaisten veronmaksajien kustannuksella. Kustannukset, jotka voivat nousta 1000 EU-maahan muuttajaa kohti kuukaudessa. Sairaaloita, kouluja, yliopistoja ja sosiaaliturvaa varten tarvitsemme rahaa!

EU:n politiikka on liian hypokriittistä, jotta sitä voitaisiin hillitä lähettämällä muista kuin sotamaista tulevia muuttajia takaisin paikan päälle (turvallisiin veneisiin) tai estämällä heidät jo aluevesiltä ja rajoilta.
Sen sijaan, että noudatettaisiin tiukkaa rajapolitiikkaa, voimme pikemminkin antaa siirtolaisten jäädä leireille. Täysin vastuuton lähestymistapa!

EU pyytää naapurimaita, joiden alaisuuteen Turkki ja Marokko kuuluvat, toimimaan ”rajavartijana” estämällä ihmisiä ylittämästä rajojamme.

Tämä
lukkiutuva politiikka ja siitä johtuva maahanmuuttajien vesiputoaminen ovat epäoikeudenmukaisia niitä Euroopan kansalaisia kohtaan, joilla on omat iäkkäät ja sairaat hoitonsa. Se aiheuttaa huijauksia ja levottomuutta ja lietsoo vihaa yhteiskunnassamme, joka kasvaa jatkuvasti.
On
luonnollisesti myös maita, jotka ovat toipumassa sodasta. Tällaiset maat tuhoutuvat ja tuhoutuvat yleensä, ja ne on rakennettava uudelleen.
Pitäisikö heidän saada apua? Itse asiassa uskon, että näin on. Eurooppa on saanut apua sodan jälkeen, ja Saksaa on autettu marshallin avulla.
On hyvä auttaa maita palaamaan jaloilleen, mutta sen on oltava niiden hienoa kuin niiden oma maa! Nuoret, jotka etsivät ”turvaa” oman maansa rakentamisesta, eivät aio tehdä maailmasta parempaa paikkaa.
Tutustu tähän reseptiin:
Eurooppa oli vuonna 1945 kauhistuttavassa tilassa kaikkien aikojen tuhoisimpien sotien jälkeen. Isovanhemmat ovat pyrkineet rakentamaan tuhoutuneen ja rauntuneen Euroopan uudelleen. Heidän miehensä sai Euroopan takaisin jaloilleen ja vei heiltä kokonaisen sukupolven kovaa työtä.

Tarvitsemme selkeät eurooppalaiset rajat ja selkeät säännöt, joita koko maailma ymmärtää, ja tarvitsemme selkeää täytäntöönpanoa sen sijaan, että pyydämme hypoteettisesti vieraita maita ”valvomaan” meitä.

Lopultakin lopetetaan puhuminen Kreikan rajasta, Espanjan rannikosta jne. He ovat Euroopan rajoja ja rannikkoja! Eurooppalainen vastuu!