Eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta kahdeksan vuoden aikana saadut kokemukset

Ensimmäisinä vuosina eurooppalainen kansalaisaloite on muotoutunut ja muotoutunut. Uskon, että siitä on tulossa konkreettisempi myös niiden tarkoitusten osalta, joita se voi toimia osallistavana välineenä EU:n asialistan laadintakanavien luettelossa. On selvää, että eurooppalainen kansalaisaloite ei ole väline nopeiden muutosten tekemiseen. Prosessi on pitkä, ja sen etuna on, että järjestäjillä ja toimielimillä on riittävästi aikaa tutustua toisiinsa, vertailla tavoitteitaan ja valmistautua mahdolliseen muutokseen. Eurooppalainen kansalaisaloite voi saada aikaan syvällisen kompromissin eri oikeudellisista kysymyksistä, jos sen koko potentiaali saavutetaan ja jos sitä tulkitaan myönteiseksi välineeksi lainsäädännön elinkaaren aikana. Tärkein huomioni on vielä toinen, enemmän pehmeän osaamisen puolella. Olen ollut onnekas tarkkailemaan eurooppalaista kansalaisaloitetta institutionaalisesta näkökulmasta sen alkuvuosista lähtien. On aina ollut selvää, että kansalaisaloite kuuluu nimeltä ja oletusarvoisesti kansalaisille, mutta kansalaiset eivät toimi tyhjinä. Ne myös valitsevat tämän välineen vaikuttaakseen, vaikuttaakseen, herättääkseen kiinnostusta ja saavuttaakseen sen. monien eri sidosryhmien on osoitettava kiinnostusta ja tukea. Tästä syystä tärkein kokemukseni tässä huomautuksessa on ”yhteistyö”. Vaikka eurooppalainen kansalaisaloite kuuluu kaikille EU:n kansalaisille – mikä merkitsee kirjallisuutta – toimielinten keskinäisessä, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välisessä, kansalaisaloitteen järjestäjien välisessä ja kansallisten hallitusten välisessä yhteistyössä on vielä parantamisen varaa. Toimivaltuuksista riippuen toimielimet haluavat tuoda esiin oman tapansa tukea kansalaisaloitetta, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot haluavat osoittaa jäsenilleen muun muassa oman panoksensa, mutta todellinen tosiasia on, että kansalaisaloite voi onnistua vain, jos ne yksittäiset kansalaiset, jotka uskovat siihen, saavat saman avun riippumatta siitä, mihin yhteyspisteeseen he ottavat yhteyttä. Institutionaalisella puolella tilanne on parantunut – olemme luoneet toimielinten välisen verkoston, jossa kansalaisaloitteiden hallinnoijat voivat vaihtaa säännöllisesti tietoja, mutta se on vasta alkua. Huomautan, että kansalaisyhteiskunta ymmärtää myös syvällisemmin yhteistyön arvoa, koska mikään yksittäinen organisaatio ei voi auttaa kaikkia eurooppalaisia kansalaisaloitteita. Aktiiviset kansalaiset ryhtyvät toimiin kaikkialla, ja he löytävät lyhyempiä tai pidempiä tapoja löytää kansalaisaloiteyhteys toimielimestä, kansalaisaloiteverkostoista tai kansalaisaloitefoorumista. Tästä syystä kokemukseni (ja toiveeni) eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta on ystävällisempi ja avoimempi yhteistyö ja tiivis kansalaisaloiteyhteisön verkosto aktiivisen ja valistuneen kansalaisuuden edistämiseksi.

Yksi oppimispiste (tai useampi muistutus) eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta saaduista kokemuksista on se, kuinka tärkeitä jäsenvaltiot ovat. Esimerkkinä voidaan mainita, että Ranska poisti viime vuoden lopussa raskaat id-vaatimuksensa, joilla on ollut suuri vaikutus maan kansalaisaloitteeseen. Jäsenvaltiot voivat vielä tehdä muita parannuksia kansalaisaloitteen hallintoon, ja niiden on myös edistettävä kansalaisaloitetta paljon myönteisemmin. Jäsenvaltioiden tasolla on toteutettu toimia, mutta jotta eurooppalainen kansalaisaloite voisi hyödyntää potentiaaliaan, EU:n toimielinten ei tarvitse jatkaa lähestymistapansa kehittämistä. On tärkeämpää, että jäsenvaltiot hyväksyvät eurooppalaisen kansalaisaloitteen täysimääräisesti ja edistävät sitä.

eu kansalaisaloite vois olla yksinkertaisenmpi Selaa kuntalaisaloitteita - Kuntalaisaloitepalvelu

0